Me-säätiön ja urheiluseurojen yhteistyössä keräämän datan perusteella seuratoimintaan ei saada mukaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria tarpeeksi. Me-säätiö on kerännyt urheiluseurojen harrastajilta dataa vuodesta 2022 lähtien.
Me-säätiön selvitysten mukaan kasautunutta huono-osaisuutta kokevien lasten osuus urheiluseuroissa on kasvanut 2,3 prosentista 3,9 prosenttiin kahdessa vuodessa. Väestötasolla vastaava osuus on vähintään 4,8 %. Tulosten perusteella urheiluseurojen tekemä työ lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden eteen näkyy, mutta todellinen tasavertaisuus on yhä kaukana.
”Lasten ja nuorten elämät eriytyvät jo varhaisessa vaiheessa. Harrastaminen on yksi näkyvä jakolinja, joka heijastaa yhteiskunnan eriarvoistumista. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka madaltavat osallistumisen esteitä ja kohdentavat tukea sinne, missä siitä on tutkitusti eniten hyötyä”, sanoo Me-säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola.
Harrastamisen hyödyt eivät jakaudu tasaisesti
Me-säätiön tuoreimmassa selvityksessä oli mukana eri puolilta Suomea muun muassa cheerleading-, jalkapallo-, jääkiekko-, monilaji-, ringette-, uinti-, voimistelu- ja yleisurheiluseuroja. Vastaajissa oli yli 6 000 alle 18-vuotiasta harrastajaa tai heidän huoltajaansa. 13-vuotiaasta eteenpäin harrastajat vastasivat itse.
Selvityksen löydöksiä:
- 7 % urheiluseurojen harrastajista ei voisi osallistua toiseen harrastukseen alueen tarjonnan, kustannusten tai muiden syiden vuoksi.
- Koulupäivän yhteydessä järjestettävissä Harrastamisen Suomen mallin maksuttomissa ryhmissä vastaava osuus on 16 % harrastajista.
- 6,5 % urheiluseurojen vastaajista puhui kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, kun väestötasolla osuus on lähes kaksinkertainen (11,9 %).
- 79 % selvitykseen osallistuneista seuroista tarjoaa harrastajilleen taloudellista tukea tai maksuttomia ryhmiä, saadakseen erilaisista taustoista tulevat lapsia mukaan.
Urheiluseurat tarjoavat monille lapsille tärkeän yhteisön ja turvallisen paikan. Selvityksen mukaan noin 80 % harrastajista koki saavansa ystäviä seuran kautta, mikä on enemmän kuin koulussa (69 %). Silti 26 % kasautunutta huono-osaisuutta kokevista lapsista jäi Me-säätiön keräämän datan mukaan ilman ystävää seurassaan. Vastaavasti 43 % muuta kuin suomea tai ruotsia kotikielenään puhuvista koki, ettei heillä ollut ystävää urheiluseuratoiminnassa.
Harrastus voi suojata syrjäytymiseltä – mutta vain, jos ovet ovat aidosti auki kaikille
Kouluterveyskyselyn mukaan Suomessa ilman säännöllistä ohjattua harrastusta on 168 000 lasta ja nuorta ja tilastokeskuksen mukaan 180 000 alle 18-vuotiasta on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä.
Tutkimusten mukaan säännöllinen ja yhteisöllinen harrastus suojaa syrjäytymiseltä ja vahvistaa hyvinvointia. Me-säätiön data osoittaa kuitenkin, että juuri syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret jäävät useimmin harrastamisen hyötyjen ulkopuolelle. Siksi monimuotoistuvat seurat tarvitsevat myös uudenlaista osaamista. Selvityksen perusteella mitä laajemmin seura tavoittaa lapsia ja nuoria eri taustoista, sitä enemmän se kohtaa myös haasteita, kuten kiusaamista ja syrjintää. Lue lisää: data.mesaatio.fi/urheiluseurojen-hyodyt-eivat-tavoita-kaikkia-lapsia-ja-nuoria/
”Seurat tekevät jo paljon, mutta yhdenvertaisuus ei synny itsestään. Kun seura kasvaa monimuotoisemmaksi, sen pitää samalla vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja kuuluvuuden kokemusta”, Toivola painottaa.
Datan perusteella seurojen tarjoama tuki toimii
Jopa 79 prosentilla Me-säätiön selvitykseen osallistuneista seuroista oli käytössä erilaisia tukimuotoja, joista yleisimmät tuen muodot olivat alennetut harrastusmaksut tai täysi maksuttomuus. Seurat, joilla oli käytössä toinen tai molemmat taloudellisen tuen muodoista, tavoittivat selvästi enemmän haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.
Tuen vaikutus näkyy konkreettisesti:
- Seuroissa, joissa käytössä oli kaksi tukimuotoa, tavoitettiin 4,7 % harrastajia, joiden perhetaustassa on kasautunutta huono-osaisuutta. Seuroissa, joissa tukea ei ollut käytössä, tavoitettiin vain 2,5 % kasautunutta huono-osaisuutta kokevia lapsia ja nuoria.
- Muuta kuin suomea tai ruotsia kotikielenään puhuvien lasten osuus kasvaa jopa 10,2 %:iin, mikäli seuralla oli käytössä kaksi taloudellisen tuen muotoa. Seuroissa, joissa tukea ei tarjottu, näiden lasten ja nuorten määrä jäi 4,3 %. Väestötasolla muuta kuin suomea tai ruotsia kotikielenään puhuvia alle 18-vuotiaita on 11,9 %.
”Tasavertaiset harrastusmahdollisuudet eivät ole yksittäisen tahon vastuulla, vaan ne syntyvät yhteisöjen, urheiluseurojen, kaupunkien ja rahoittajien yhteistyöllä. Urheiluseurat voivat olla voimakkaita yhdenvertaisuuden edistäjiä, kun niiden toimintaa tuetaan pitkäjänteisesti ja esteitä osallistumiselle puretaan – sekä taloudellisia että sosiaalisia”, Toivola summaa.
Voit lukea lisää harrastamisen mahdollisuuksien ja hyötyjen eroavaisuuksista, kun selvityksen tuloksia tarkastellaan erilaisista sosioekonomisista taustoista tulevien lasten näkökulmista: Urheiluseurojen hyödyt eivät tavoita kaikkia lapsia ja nuoria – Me-säätiön data-artikkeli
.webp)
