”Musiikki esti minua syrjäytymästä”, sanoo suomalainen rap- ja r'n'b-artisti Hassan Maikal. Hän kertoo alkaneensa tehdä musiikkia vaiheessa, jossa oli vaarassa luisua huonoille teille.
Maikal syntyi Tampereella mutta varttui Itä-Helsingissä yksinhuoltajaperheessä. Ihonvärinsä takia hän joutui tottumaan ennakkoluuloihin ja rasistisiin kommentteihin. Ujous rajoitti itseilmaisua.
Kun musiikinopettaja antoi Maikalille kolmannella luokalla rumpukapulat, uusi maailma avautui. Nuorena hän alkoi tehdä omia biisejä.
”Vasta musiikin kautta sain mahdollisuuden kanavoida tunteita ja avata vaikeita asioita. Sain käännettyä herkkyyteni voimaksi.”
Sittemmin Maikalille on avautunut ovia, joista hän ei ollut edes osannut unelmoida. Elokuussa hän esiintyi Flow Festivalilla yhdessä Sointi Jazz Orchestran kanssa. Maikal on myös kutsuttu pohtimaan toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi yhdessä suomalaisten päättäjien kanssa. Hän vieraillut Yhdysvaltojen suurlähetystössä ja tavannut Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman Berliinin nuorten vaikuttajien tilaisuudessa.
Lapsena Maikal koki, ettei hänellä ollut varaa virheisiin. Hän koki paineita olla sukunsa ensimmäinen, joka menestyy jollain perinteisesti arvostetulla alalla. Somalitaustansa takia hän myös varoi, ettei tekisi mitään, mikä voisi leimata koko yhteisön.
”Äiti kasvatti minut ja siskoni yksin ja oli siksi aina kiireinen. Vanhempana poikana koin paineita kasvaa nopeasti aikuiseksi.”
Nuorena Maikal hengasi usein kavereineen nuorisotalolla. Alexandra-niminen ohjaaja suositteli heille teatterikerhoon menemistä. Pojat reagoivat aluksi torjuvasti. Eräällä kerralla Alexandra sanoi Maikalille jotain, mikä käänsi tämän pään. Ohje kuului: ”Mene elämässäsi eri huoneisiin. Jos et tykkää, voit aina lähteä pois.”
”Se ohje muutti elämäni. Menin teatterikerhoon ja huomasin, että siellä sai olla mitä haluaa, irrotella ja improvisoida ja mokata rauhassa kaikkien edessä. Sain sieltä paljon ystäviä.”
Siihen asti Maikal oli tuntenut, ettei kuulu oikein mihinkään.
Muusikon ura alkoi vahingossa. Maikal oli Kivikon nuorisotalolla odottamassa ystävänsä keikkaa, kun ystävä ilmoitti, ettei pääsekään. Hän pyysi Maikalia hoitamaan osuutensa. Aikaa valmistautua oli puoli tuntia.
”Sydän hakkasi ja ajattelin, että kuolen, mutta tein sen silti. Unohtelin keikalla sanoja, mutta en kuollut, ylitin itseni ja yleisö taputti. Se kokemus jäi mukaani.”
Maikal ei ollut osannut haaveilla muusikon urasta, koska ei ollut nähnyt itsensä näköisiä muusikkoja. Hän ei uskonut, että hänen kaltaisestaan lapsesta voisi tulla taiteilija.
”Minulle oli aikoinaan kova juttu jo se, että Kontulan Lidliin tuli yksi tummaihoinen myyjä. Olin aivan haipeissa, että ei voi olla totta, tuolla on joku, joka näyttää minulta.”
Maikalin mukaan lapset ja nuoret tarvitsisivat kaikilla aloilla itsensä näköisiä esikuvia. Jokaisella nuorella pitäisi myös olla vähintään yksi aikuinen, joka näkee hänen potentiaalinsa ja uskoo häneen. Vaikka sellainen kuin Alexandra, joka kannusti Maikalia tarttumaan uusiin haasteisiin. Kun Maikal alkoi tehdä koneella musiikkia, Alexandra rohkaisi häntä rakentamaan nuorisotalolle studion.
”Alexandra sanoi, että Hassan, ala tekemään, mä luotan suhun. Hän auttoi minua hakemaan apurahaa, ja sain viisituhatta euroa. Pystyin rakentamaan studion.”
Tärkeä rooli oli myös Maikalin nykyisellä managerilla, Sony Musicin A&R-henkilöllä Setumo Bodibella, jonka Maikal tapasi ensimmäistä kertaa nuorten toimintakeskus Hapen räppityöpajassa.
”Setumo tuli elämääni aikana, jolloin olisin voinut päätyä huonoille teille. Hän oli fiksu ja kokenut. Alkuun hän oli mentori ja isovelihahmo, sitten hänestä tuli ystävä ja yhteistyökumppani.”
Nykyään Maikal kiertää Suomen kouluja Lasten ja nuorten säätiön Dreams-vaikuttajana. Hän kannustaa nuoria kokeilemaan rohkeasti, sietämään epätietoisuutta ja tekemään virheitä.
Vuonna 2021 Maikal perusti Never Found -yrityksen, jonka toimialana ovat esittävät taiteet. Hän kuvaa johtamaansa yritystä yhteisöksi, jonka puitteissa hän tukee muita nuoria muusikoita.
”Osattomuuden ja kuulumattomuuden tunne voi johtaa siihen, että ihminen syrjäytyy.”
Maikal pursuaa myös muita ideoita.
”Unelmoin sellaisestakin, että voisin perustaa Ihmisyyden akatemian ja rakennuttaa sille paikan, johon kaikki syrjäytymisriskissä olevat nuoret voisivat tulla. Siellä he näkisivät kaltaisiaan ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan.”
.webp)
