Musiikkiharrastus vahvistaa itsetuntoa ja identiteettiä. Se auttaa löytämään kavereita ja vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta.
Muun muassa tällaisia hyötyjä on musiikkiharrastuksella, sanoo Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela. Hän kommentoi aihetta sekä asiantuntijana että kokemusasiantuntijana.
Koskelan omassa elämässä musiikilla on ollut monta merkittävää roolia.
Hän on laulaja-muusikko, joka on soittanut viulua ja pianoa Lahden konservatoriossa ja laulanut Team Play -yhtyeessä.
Koskela on myös suorittanut musiikkikasvatuksen maisterintutkinnon, työskennellyt musiikinopettajana ja väitellyt musiikin tohtoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.
Vuoden 2022 Koskela toimi Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajana.
Musiikin harrastamisen pitäisi Koskelan mielestä olla mahdollista jokaiselle lapselle ja nuorelle. “Musiikilla on valtava voima esimerkiksi suhteessa tunteiden sääntelyyn sekä tunteiden turvalliseen käsittelyyn. Siitä on hyötyä myös aikuisille, eli musiikkisuhteen vahvistamisesta saa voimavaran myös tulevaisuuteen.”
Musiikista voi toki nauttia, vaikka sitä ei harrastaisikaan. Harrastaminen kuitenkin antaa mahdollisuuden käyttää musiikkia myös työkaluna, Koskela toteaa. Sillä voi ilmaista itseään, jäsentää maailmaa, haastaa rakenteita ja esittää utopioita siitä, mitä voisi olla.
Musiikki on Koskelasta niin tärkeää, että musiikkikasvatuksen tulee tapahtua ensisijaisesti peruskoulussa. Siellä siitä pääsevät osallisiksi kaikki. Siksi on tärkeää, että taideaineisiin suhtaudutaan vakavasti ja niitä resursoidaan riittävästi.
Entisenä musiikinopettajana Koskela on lopen kyllästynyt keskusteluun “taideaineiden asemasta”. Eihän kukaan puhu myöskään “matemaattis-luonnontieteellisten aineiden asemasta”, vaan niiden arvoa pidetään itsestäänselvyytenä.
“Musiikin itseisarvo tulisi tunnistaa ja tunnustaa. Pahin virhe on suhtautua musiikinopetukseen kevyenä hömppänä, jolla väritetään muuten asiapitoista koulupäivää.”
Poliitikkojen on Koskelan mukaan varmistettava, että Harrastamisen Suomen mallin valikoimaan kuuluu myös musiikkia ja muuta taiteen perusopetusta.
Kun puhutaan musiikin harrastamisesta, ei voida ohittaa musiikkioppilaitoksia. Ne antavat tavoitteellista soitto- ja laulukoulutusta, joka noudattaa opetushallituksen määrittelemää taiteen perusopetuksen musiikin laajaa oppimäärää.
Koskelan mielestä musiikkioppilaitokset ovat edelleen varsin keskiluokkaisia ja valkoisia instituutioita, vaikka niiden saavutettavuutta onkin pyritty parantamaan.
“Jatkossa täytyy pitää huolta, että yhä useampi lapsi ja nuori pääsee toiminnan piiriin. Pidän oleellisena sitä, että oppilaitoksiin saadaan opiskelijoita erilaisista taustoista ja että perheen taloudellinen tilanne tai kielitaito ei ole osallistumisen este.”
Vasemmistoliitto on esittänyt viiden miljoonan euron tasa-arvorahaa taiteen perusopetukseen muun muassa musiikkioppilaitoksissa. Tasa-arvoraha tarkoittaa tarveperustaista rahoitusta erityisesti sellaisille alueille, joilla sosioekonomiset tekijät voivat altistaa heikommille oppimistuloksille.
Yksi este lasten tai nuoren musiikkiharrastukselle voi olla tiedon puute. Koskelan mukaan kaikki perheet, kuten Suomeen muualta muuttaneet, eivät ole tietoisia musiikkioppilaitosten toiminnasta tai välttämättä edes niiden olemassaolosta.
Monet niistäkin perheistä, jotka tietävät musiikkioppilaitoksista, saattavat olettaa, ettei heillä ole varaa osallistua niiden toimintaan, Koskela muistuttaa.
“Heillä ei ole tietoa maksuhuojennuksista, sisaralennuksista, vapaaoppilaspaikoista tai lainainstrumenteista, joilla monet oppilaitokset madaltavat osallistumisen kynnystä ja tarjoavat toimintaa myös niille perheille, jotka ovat taloudellisesti tiukilla.”
Kaikki eivät myöskään tiedä, että eri oppilaitoksissa tarjotaan erilaisia musiikkityylejä ja esimerkiksi Helsingissä oppilaitoksilla on tässä suhteessa erilaisia profiileja.
“Maahanmuuttajayhteisöiltä pitäisi kysyä suoraan, tavoittaako tieto heidät ja miten se saataisiin kulkemaan paremmin.”
.webp)
