Mistä idea Me-säätiöön sai alkunsa?
Mikko Kodisoja: Lounaspöydästä Ilkan kanssa vuonna 2014. Juttelimme siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta on antanut meille valtavan paljon, ja haluaisimme antaa jotain takaisin. Meillä on käynyt ihan älytön tuuri Supercellin menestyksen kanssa, ja Suomessa on ollut mahdollista tavoitella ja saavuttaa unelmiaan. Täällä lähtökohtaisesti kaikilla on – tai ainakin pitäisi olla – samanlaiset mahdollisuudet.
Ilkka Paananen: Noina aikoina mediassa ilmestyi runsaasti juttuja lasten ja nuorten syrjäytymisestä, ja se kosketti syvältä. Päätimme keskittyä sosiaaliseen yhdenvertaisuuteen ja erityisesti lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Kun aloimme tutkia kenttää, huomasimme nopeasti, että kasvuyritysten maailmasta tuttu teknologia- ja datavetoisuus ei vielä ulotu kolmanteen sektoriin. Ajattelimme, että kokemuksestamme teknologiayrittäjinä voisi olla hyötyä, jotta hyvistä hankkeista saadaan entistäkin vaikuttavampia.
Mikko Kodisoja: Yrittäjähenkisen tekemisen ja teknologiainnovaatioiden yhdistäminen ruohonjuuritason yhteisötyöhön on ollut kantava ajatuksemme alusta alkaen.
Kun mietitte teidän alkuperäistä ideaa nyt kymmenen vuotta myöhemmin, mitä ajattelette siitä?
Ilkka: Paljon on opittu, ja paljon on vielä työtä tehtävänä. Lähdimme liikkeelle, kun emme vielä tienneet aiheesta paljoakaan. Kasasimme tiimin meitä paljon asiantuntevammista ammattilaisista ja löysimme mielettömiä yhteistyökumppaneita. Ensimmäiset viisi vuotta Me-säätiö toimi perinteisempänä apurahasäätiönä ja tuimme mahtavia hankkeita, kuten Sekasin chatia, Startup Refugeesia ja Maahanmuuttajanuorten Helsinkiä. Oli tärkeää huomata, kuinka syrjäytymisen ehkäisy nousi vähitellen yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön ja ilmiö, joka aiemmin oli vielä jonkinlainen tabu, oli yhtäkkiä vahvasti kaupunkien, valtioiden, järjestöjen ja yritysten agendalla.
Mikko: Vaikka puhuimme jo aluksi paljon datavetoisuudesta, ideologia juurtui käytäntöön kunnolla vasta viiden viime vuoden aikana. Aloimme keskittyä hankkeisiin, jotka tunnistimme datan perusteella kaikkein vaikuttavimmiksi. Rakensimme myös oman vaikuttavuuden mittaamiseen erikoistuneen teknologia-alustan, joka on käytössä meidän yhteisötalo Meltsin lisäksi esimerkiksi kymmenissä urheiluseuroissa.
Ilkka: Teknologia ei kuitenkaan ole itseisarvo. Me-säätiön matka on hyvä osoitus siitä, kuinka teknologia vie meitä eteenpäin, mutta ihmiset antavat sille tarkoituksen. Meltsissä käydessä sen muistaa aina.
Olette puhuneet paljon epäonnistumisen merkityksestä kasvulle ja kehittymiselle. Missä asioissa te olette Me-säätiön kanssa epäonnistuneet?
Ilkka: Koska mittaamme niin tarkasti projektiemme vaikuttavuutta, näemme myös nopeasti, mikä toimii. Matkan varrelle on tietenkin osunut paljon hankkeita, jotka eivät ole päässeet ihan siihen lopputulokseen ja vaikutukseen, jota olemme tavoitelleet. Yritän kuitenkin nykyään välttää puhumasta epäonnistumisista – kyse on käytännössä aina vain oppimisesta. Asioita pitää kokeilla rohkeasti, ja osa niistä onnistuu, osa ei.
Mikko: Niinpä. Kun käytännössä aina tavoittelee kuuta taivaalta, aina ei yllä ihan sinne. Mutta isoja onnistumisia ei syntyisi, jos ei yrittäisi jotain, mikä aluksi tuntuu vähän mahdottomalta.
Mitä haluatte sanoa kaikille niille ihmisille ja organisaatioille, joiden kanssa olette kulkeneet tämän vuosikymmenen matkan?
Mikko: Kun katson taaksepäin, tärkeintä ovat olleet ihmiset, joiden kanssa olemme tehneet tätä. Olen saanut nähdä läheltä, miten vahvaa suomalainen yhteisöllisyys on silloin, kun me oikeasti päätämme tehdä jotain yhdessä. Se on ollut koko tämän työn kantava voima.
Ilkka: Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, miten moni on tullut mukaan ilman mitään omaa agendaa, pelkästä halusta auttaa ja tehdä jotain merkityksellistä. Se kertoo paljon siitä, millaista tahtoa ja hyvää energiaa täältä löytyy. Kun suomalaiset innostuvat ja tarttuvat toimeen, syntyy asioita, joita ei voisi toteuttaa yksin.
Tämä teksti on osa Me-säätiön 10-vuotisjuhlavuosijulkaisua. Julkaisussa onhaastatteluja tai näkökulmakirjoituksia monilta ystäviltämme, taustavaikuttajiltamme ja kumppaneiltamme vuosien varrelta. Mukana muun muassa: Mohammad Al-Emara, Jenni Haukio, Mikko Kodisoja, Saku Koivu, Minja Koskela, Ilkka Paananen, Hassan Maikal, Mustafe Muuse, Kai Mykkänen, Nasima Razmyar ja Saara-Sofia Sirén.
Lehdestä on tehty printtipainos. MIkäli haluaisit lehden omaksesi postitse, laitathan meille viestiä!
Kuva: Pasi Salminen
.webp)
