“Ajatuksemme on Me-säätiön perustamisesta saakka ollut, että Suomessa on jo kymmeniä tai satoja toimijoita, jotka tekevät hyvää työtä kohti yhteistä tavoitetta: sitä, ettei yksikään lapsi tai nuori jäisi syrjään”, sanoo Me-säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola.
Me-säätiö toimi ensimmäiset vuoden apurahasäätiönä tukien hyvien toimintamallien kasvua sekä uusien toimintamallien kokeilua. Ensimmäisen viiden vuoden jälkeen katse siirtyi oman vaikuttavan toiminnan luomiseen ja kehittämiseen.
Kymmenen vuoden matkaan on mahtunut onnistumisia, epäonnistumisia sekä lukemattomia määriä sen testaamista ja mittaamista, millainen toiminta on oikeasti vaikuttavaa.
Oma motivaatio tulevaisuudesta
Ensimmäisiä uusia toimintamalleja, joissa Me-säätiö oli mukana, oli vuonna 2015 Turun kaupungin kanssa käynnistetty Vamos Turku. Vamos tukee 16–29-vuotiaita, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria tavoitteellisella yksilö- ja ryhmävalmennuksella.
“Vamos Turku valikoitui ensimmäiseksi rahoituskohteeksemme, koska Vamos oli aikaansa edellä vaikuttavuuden mallinnuksessa ja toi esiin toiminnan vaikuttavuutta laskemalla, mitä yhden nuoren palauttaminen yhteiskuntaan tuo takaisin etujen ja verojen näkökulmasta”, kertoo Me-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Sirkku Soini.
”Lisäksi Vamos osoitti konkreettisesti, mitä tämä tarkoittaa yksilötasolla: mahdollisuutta uuteen alkuun, kokemusta osallisuudesta ja tunteesta, että on tärkeä ja arvokas osa yhteiskuntaa”, jatkaa Soini.
Vamoksen toimintaa ohjaava ideologia on, ettei nuoren tarvitse itse tietää, millaista apua hän hakee tai kaipaa. Oma motivaatio pohtia tulevaisuutta riittää.
Alun perin lapset ja nuoret valikoituivat Me-säätiön kohderyhmäksi pitkän harkinnan jälkeen. Me-säätiön perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja halusivat antaa suomalaiselle yhteiskunnalle takaisin resursseja ja osaamista, joita he kokivat yhteiskunnalta saaneensa. Säätiön toiminnalla haluttiin kitkeä syrjäytymistä ja tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille ja nuorille taustasta riippumatta. Tavoite ei ole vuosien varrella muuttunut, vaan se ohjaa säätiön toimintaa edelleen.
Viisaus haetaan sieltä, missä sitä on
Lasten, nuorten ja perheiden suora kuunteleminen ja siitä oppiminen läpileikkaa myös muita hankkeita, jossa Me-säätiö on ollut mukana rahoittajana ja tukijana.
Helsingin kaupungin toteuttamassa Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hankkeessa vuosina 2016–2020 etsittiin uusia keinoja maahanmuuttajataustaisten nuorten kohtaamiin rakenteellisiin ja arjessa vastaantuleviin ongelmiin koulutuksen ja työelämän alueilla.
Hankkeen selkärankana toimi nuorista itsestään koostuva asiantuntijaryhmä. Sitä tuki 30 muun asiantuntijan tiimi: opettajia, sosiaalityöntekijöitä, järjestöjen edustajia, kuraattoreita ja poliiseja. Kehittämistyön keskeisenä osana oli myös yhteistyö palvelumuotoilun asiantuntijoiden kanssa.
“Se oli oikeaan aikaan osuva ja älyttömän oikealla tavalla tehty hanke. Teeman omistajuus ja asiantuntijuus haettiin maahanmuuttajanuorilta, heidän vanhemmiltaan ja yhteisöiltä. Todellinen viisaus saatiin sieltä, missä sitä oli,” sanoo hankkeen projektipäällikkönä toiminut jae delleen Helsingin kaupungilla työskentelevä Irma Sippola.
Pysyviä toimintamalleja
Irma Sippola arvioi, että Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hankkeen viiden vuoden rahoitus oli riittävän pitkä aika ensin löytää todelliset ongelmat ja vasta sitten testata vaihtoehtoisia toimintatapoja ongelmien kumoamiseen. Liian usein tehdään hänen mielestään toisinpäin.
Viiden vuoden aikana luotiin neljä toimintamallia, joista kaikki ovat jollain tavalla käytössä edelleen.
Job’d-mikrotyömalli mahdollisti ensimmäisiä työkokemuksia muuten heikosti työllistyville nuorille. Sen avulla on luotu yli 90 000 tuntia työtä ja tuhansia työkokemuksia. Buddyschool-malli tavoitteli puolestaan koulumenestyksen parantamista opettamalla oppimisen kautta. 39 helsinkiläiskoulussa heikommin pärjäävä oppilas opetti nuorempia oppilaita ja oppi samalla itse.
Vanhempien tukemisen malli sen sijaan tukee vanhempia, jotka eivät tunne suomalaisia järjestelmiä tai joiden perheissänuorella on päihde- tai mielenterveysongelma.
Nuorten omaa ääntä haluttiin siirtää myös hankkeen ulkopuolelle. Syntyi MakeSomeNoise-puhujaverkosto, jonka kautta voi tilata nuoren puhumaan omasta asiantuntemuksestaan, näkökulmastaan tai kokemuksestaan.
“Nuorille se on arvokas yhteisöllinen kokemus, sillä he kuuluvat asiantuntijapuhujien joukkoon”, Sippola selittää.
Eri ryhmien erilaiset tarpeet
Me-säätiön missio on ohjannut etsimään kaikkein vaikuttavimpia ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisyyn. Syrjäytymisongelman ratkaisuun ei ole olemassa yhtä hopealuotia, vaan tarvitaan erilaisia kokeiluja ja dataa siitä, mikä toimii erilaisissa ympäristöissä ja kohderyhmissä.
Ison ryhmän sisään mahtuu erilaisia tyyppejä, jotka tarvitsevat erilaisia lähestymisiä ja palveluita, muistuttaa myös Irma Sippola.
Yhteistyötä Me-säätiön kanssa Sippola kuvailee molemminpuolisen arvostuksen kautta. Siinä yhdistyi hänen mielestään mahdollisuus panostaa tarpeeksi rahallisesti ja ajallisesti ja antaa samalla riittävä vapaus ilman, että kunnianhimon tasoa laskettiin.
“Me-säätiön viesti hankkeessa oli: tästä täytyy syntyä jotain.”
Säätiön kunnianhimon taso näkyy myös rahoituksessa. Vuosien 2015–2019 välillä säätiö myönsi 15 miljoonan euron arvosta apurahoja erilaisille toimijoille ja projekteille ympäri Suomen, kuten Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hanke, Sekasin ja Startup Refugees.
Me-konseptit syntyvät
Sen lisäksi, että Me-säätiö rahoitti ja oli mukana luomassa uudenlaisia käytäntöjä muiden toimijoiden kanssa, haluttiin luoda jotain, mikä tuo erilaiset ratkaisut yhden katon alle.
Säätiö kehitti yhteistyössä kaupunkien kanssa Me-kouluja, joiden tavoitteena oli lisätä lasten inkluusiota kouluissa. Kouluja oli kolmessa eri kaupungissa, ja niissä haettiin ratkaisuja erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten koulunkäynnin ja vapaa-ajan tukemiseen osana koulupäivää.
Me-talot puolestaan kurottivat vapaa-aikaan. Niissä tuettiin nuoria, lapsia ja perheitä erityisesti sellaisilla alueilla, joissa oli kasautunutta huono-osaisuutta ja korkeampi syrjäytymisen riski, ja joissa kaupungin palveluverkko oli usein ohut. Toiminta käynnistyi vuonna 2016 ja taloja oli parhaimmillaan seitsemän. Me-talojen toiminta keskittyi vapaa-ajan turvallisiin aikuisiin sekä mielekkääseen tekemiseen ja kohtaamiseen.
Lappeenrannassa ja Espoossa Me-talot avattiin yhdessä Nicehearts ry:n kanssa, joka ajaa tyttöjen, naisten ja perheiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Talot ovat edelleen toiminnassa.
“Lappeenrantaan talo perustettiin, sillä alueelle kaivattiin avointa ja maksutonta toimintaa, joka olisi sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä”, kertoo Niceheartsin toiminnanjohtaja Johanna Sjöholm.
Sjöholmin mukaan yhteistyö Me-säätiön kanssa oli hyvää ja toimivaa. Perustan sille loi yhteinen arvopohja. Aluksi Me-talon kohderyhmäksi tavoiteltiin erityisesti nuoria. Arjen työ osoitti, että talolle löysivät parhaiten perheet, joissa oli pieniä lapsia sillä nuorille oli jo tarjolla muuta toimintaa lähialueella.
“Perhetyössä tavoitamme ja sitoutamme erityisen tuen tarpeessa olevia perheitä eli suurperheitä, yksinhuoltajia ja työelämän ulkopuolella olevia vanhempia”, Niceheartsin Sjöholm kertoo.
Lappeenrannan talolla on vuositasolla ollut noin 10 000 käyntikertaa. Sjöholm on huomannut, että talo rakentaa monelle kävijälle siltaa ja luottamusta muihin toimijoihin ja viranomaisiin, kuten perhesosiaalityöhön.
Me-säätiö rahoitti toimintaa vuoteen 2023 saakka. Sen jälkeen toiminta on pyörinyt Lappeenrannan kaupungin, muutaman säätiön ja lahjoitusvarojen turvin. Talo toimii nykyisin nimellä Yhteisötalo Lappeenranta. “Nyt toiminta on enemmän ja suoraviivaisemmin myös Niceheartsin näköistä.”, pohtii Sjöholm.
Me-säätiön rahoituksen jälkeen kestävän rahoituksen löytäminen on osoittautunut haasteeksi:
“Kaupungin avustus ei enää riitä kattamaan kuluja, kuten ei myöskään meidän omarahoituksemme. Uhkana on, että talo joudutaan sulkemaan vuoden lopussa. Nyt etsimme keinoja toiminnan loppumisen estämiseen”, Sjöholm sanoo.
Kohti omaa toimintaa
Vuonna 2020 Me-säätiö vähensi rahoitustaan Me-taloille, joista useimmat olivat vakiinnuttaneet paikkansa osana kaupunkien toimintaa. Alunperinkin Me-säätiön rahoituksen tavoitteena oli tukea sellaisen toiminnan käynnistämisessä, joille alueilla ja kaupungeissa nähtiin huutava tarve.
“Säätiön rooli on parhaimmillaan toimia katalysaattorina, uusien avausten ja uudenlaisen toiminnan alullepanijana. Alkuvaiheen rahoituksen turvin voitiin testata uudenlaisia toimintamalleja ja niiden skaalautumismahdollisuuksia. Tavoitteena oli tietysti se, että toiminnan vaikuttavuus pystytään tekemään näkyväksi ja siten luomaan pohjaa kestävälle rahoitukselle”, Toivola sanoo.
Oppeja on kertynyt matkan varrella esimerkiksi siitä, kuinka rahoituksen jatkuminen olisi hyvä pystyä varmistamaan esimerkiksi kaupungeilta ennen Me-säätiön rahoituksen loppumista.
Kokemukset kahdesta Me-konseptista olivat pääosin positiivisia. Yhtenäisten, eri toimijoiden kanssa toteutettavien konseptien ylläpitäminen ja vaikuttavuuden osoittaminen osoittautui kuitenkin käytännössä haastavaksi. Säätiön omaa strategiaa ohjasi jatkuvan kehittämisen nälkä sekä tahto ymmärtää paremmin, miten vaikuttavuutta voisi paremmin seurata ja mitata.
“Huomasimme, että vaikuttavuuden mittaamiseen ja sen näkyväksi tekemiseen tarvittiin uusia keinoja. Esimerkiksi seitsemän Me-talon vaikuttavuuden seuraaminen vertailukelpoisesti oli isompi haaste kuin olimme osanneet odottaa”, säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola kertoo.
Me-taloista kertyneillä opeilla perustettiin yksi yhteisötalo, josta Me-säätiö vastaa edelleen itse. Oma talo mahdollisti tiedonkeruun ja vaikuttavuusanalyysin kehittämisen erilaisella tarkkuudella kuin muiden talojen kanssa oli ollut mahdollista. Helsingin Mellunmäkeen syntyi lasten ja perheiden talo Meltsi, jonka tavoitteena on vähentää lapsiperheiden eriarvoistumista lähialueella. Meltsin ydinkohderyhmä muodostuu perheistä, joilla on taustassaan riskiä jäädä syrjään.
Meltsiin kuuluu myös matalan kynnyksen ja pelaajille maksuton jalkapalloyhteisö FC Meltsi, johon kuuluu noin 160 jalkapalloa harrastavaa lasta ja nuorta.
Data ohjaa
Data ja toiminnan vaikuttavuuden mittaaminen on alusta saakka ollut Me-säätiölle ominaista. Sen tarve tuli ilmeiseksi säätiön apurahahankkeiden ansiosta.
Alun perin Meltsin tarpeisiin luotu, lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan vaikuttavuutta mittaava Melvio-teknologia on nykyisin käytössä sadoilla erilaisilla käyttäjillä: sosiaalialan järjestöillä, säätiöillä, urheiluseuroilla ja kaupungeilla.
“Ydin on paitsi itse työkalu, myös mittaamisen standardointi eli vertailukelpoinen, yhteismitallinen ja luotettava data. Kun kysymyspatteristo on kaikille sama, voimme nähdä sadoista organisaatioista, millaista muutosta missäkin saadaan aikaan ja miten resursseja kannattaa kohdentaa”, Toivonen kertoo.
Entistä rohkeampia valintoja
Me-säätiön olemassaolon aikana yleinen kulttuuri vaikuttavuuden arvioimisessa on muuttunut. Nyt onnistumisista saa ja voi kertoa myös numeroiden kautta laadullisen arvioinnin rinnalla. Samalla vaikuttavuuspuhe yhteiskunnassa on lisääntynyt.
Tulevaisuudessa Me-säätiön toiminnassa korostuu tutkimukseen ja dataan pohjautuva ymmärrys siitä, miten yhteiskunnan resursseja kannattaa kohdentaa.
“Meillä alkaa olla vuosien varrella kerätyn tiedon pohjalta hyvä tietopohja siitä, millaisella toiminnalla saadaan muutosta aikaan. Ajatuksena on, että myös sellaisesta toiminnasta pitäisi pystyä luopumaan, joka ei tuota tuloksia”, sanoo Toivola.
Ja kun puhutaan Me-säätiöstä, tuloksia haetaan erityisesti syrjäytymisongelmaan ja segregaation mukanaan tuomiin haasteisiin.
“Ajattelen, että yksi Me-säätiön iso onnistuminen kymmenen vuoden aikana on, että olemme olleet mukana tuomassa syrjäytymisilmiötä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Se pidettiin keskustelussa nimenomaan lukujen kautta – miten iso ilmiö tämä on ja miten kallista se on yhteiskunnalle.”
Ongelmien vatvomisen sijaan Me-säätiö etsii yhä ratkaisuja kolmella eri tasolla.
Palkitsevinta ja selkeintä muutos on suorassa toiminnassa lasten ja nuorten kanssa. Lisäksi Me-säätiön rahoitus on pystynyt katalysoimaan organisaatioita ja hankkeita hienoihin yhteisötason saavutuksiin. Kolmas taso on yhteiskunnallinen taso, jossa varmistetaan, ettei päätavoitetta Suomessa unohdeta.
Muutoksia on tapahtunut myös Me-säätiössä organisaationa. Säätiö satsaa nyt esimerkiksi ensimmäiseen omaan ekonomistiin, jotta kerättyä dataa voitaisiin entistä analyyttisemmin hyödyntää koko yhteiskunnan ja kaikkien lasten ja nuorten eduksi.
Miltä näyttää säätiön tulevaisuudessa?
“Puhetta syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta ja segregaatiosta on jo paljon. Seuraavaksi on aika vaatia päättäjiltä entistä rohkeampia valintoja suurempien muutosten aikaansaamiseksi.”
Vamos Turun toiminnan käynnistymistä vauhditti vuonna 2015 Me-säätiön Turun kaupungille myöntämä 200 000 euron taloudellinen tuki kolmelle ensimmäiselle vuodelle. Toiminnasta vastaa Helsingin diakonissalaitos (HDL).
Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hanke tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa vuosina 2016–2020. Me-säätiön viiden vuoden tuki toiminnan kehittämiseksi oli 2,3 miljoonaa euroa.
Me-taloja oli vuosina 2016–2022 yhteensä seitsemän. Talojen käytännön toiminnasta vastasivat eri toimijat eri paikkakunnilla.
Me-säätiö on olemassaolonsa aikana rahoittanut ja tukenut erilaisia organisaatioita ja hankkeita yhteensä lähes 15 miljoonalla eurolla.
.webp)
