Kahden lukupiiri – osallistujina Jenni Haukio ja Mustafe Muuse

Ensimmäinenluku, jossa tartutaan aivan liian pelottavaan kirjaan

MUSTAFE MUUSE: “Mä luin sun kirjan siitä, millaista presidenttiys on presidentin puolison näkökulmasta*. Mua kiinnosti, millaista on olla siellä kulissien takana. Mulla on aika laaja kirjamaku. Luen paljon dekkareita, mutta jos on ihmisiä tai tarinoita, jotka kiinnostaa, tosi paljon menen niiden mukaan. Oon sillä tavalla utelias. Mä tykkään lahjakkaista kirjoittajista, ja pistän kyllä sinut siihen listaan.”

JENNI HAUKIO: “Kiitos, ihana kuulla. Ja ihanaa, että luit kirjan. Minulla on lukijana aika samantyyppinen identiteetti, että olen pienestä lähtien lukenut tosi monipuolisesti, oikeastaan kaikkia kirjallisuuden lajeja – myös sarjakuvaa, joka silloin oli vielä suositumpi laji kuin tänä päivänä, kun ei ollut digitaalista viihdeteollisuutta. Mulle runous on kaikkein läheisin kirjallisuuden laji, mutta luen hyvin paljon myös tietokirjallisuutta, henkilökuvia, proosaa.”

MUSTAFE: “Se, että alun perin löysin kaunokirjallisuuden, oli aika sattuma. Olin yhdeksänvuotias. Äiti oli saanut Leena Lehtolaisen dekkarin Minne tytöt kadonneet (2011) syntymäpäivälahjaksi. Äiti on syntynyt huhtikuussa, ja kirja pyöri meillä pöydällä muutaman kuukauden, kunnes koulun kesäloma alkoi. Olin yksinäinen nuori poika, ja vähän myös pelokas, johtuen lapsuuden kokemuksista, kun asuttiin paikassa jossa oli uusnatseja naapureina. En saanut olla paljon yksin ulkona, joten opin olemaan yksin neljän seinän sisällä. Kun kesälomalla ei ollut mitään tekemistä, nappasin kirjan. Uppouduin siihen, jälkikäteen ajatellen varmaan myös siksi koska se oli vähän aikuismainen, K-18-kirja.”

”Koen, että mun tunneälykin on kehittynyt, kun olen pystynyt lukemaan niin nuorena niin traagisen tarinan. Kun kirja loppui, tuli kauhea kiire lähikirjastoon. Pokkarin kannessa oli lueteltu Lehtolaisen muut dekkarit, ja ajattelin, että aloitan listan alusta.”

JENNI: “Neuropsykologien mukaan lukeminen kehittää tunneälykkyyttä tehokkaammin kuin mikään muu yksin tapahtuva tekeminen. Ja Daniel Goleman, joka kehitti tunneälyn käsitteen, on tutkimusryhmänsä kanssa havainnut, että tunneälyn kehittyminen ennustaa kaikkia älykkyyden lajeja varmimmin myöhempää elämässä pärjäämistä. Eli kaikki nivoutuu siihen, miten valtava merkitys sillä on, että lapsi lukee. Ei vain sille, tuleeko hänestä kirjallisuuden ystävä, vaan ylipäätään elämässä pärjäämiselle.”

MUSTAFE: “Toivoisin, että lasten- ja nuortenkirjallisuus ei aliarvioisi lapsia. Jos mietin itseäni lapsena – opin lukemaan aika nuorena, 5-vuotiaana – niin kyllä ne koulusta saadut banaanikirjat oli aina sellasia, että luin ne vaan koska piti. Ensimmäisen kerran oikeasti innostuin lukemisesta Lehtolaisen dekkareiden myötä. Toivoisin, että lasten- ja nuortenkirjallisuus ottaisi kantaa ja uskaltaisi haastaa nuoria lukijoita. Uskon, että nuoretkin kiinnostuisivat sellaisesta kirjallisuudesta.Vähän samalla tavalla kuin kun nuorena katsoi K-16-leffoja, vaikka oli vasta kolmetoistavuotias. Tiesi, että ei ihan saisi, mutta innostui silti.”

JENNI: “Tunnistan tuon K-16-esimerkin hyvin. Minulla on samantyyppinen kokemus. Kun vanhemmat olivat töissä ja oli mahdollisuus, menin ottamaan kodin kirjahyllystä mitä tahansa luettavaa. Luin muun muassa Stephen Kingin Painajaisen(1975) kaksitoista vuotiaana. Oli aika hurjaa luettavaa. Ja luin holokaustikirjallisuutta esimerkiksi yhdysvaltalaisjuutalaisen Leon Urisin tuotantoa. Se oli tosi vaativaa nuorelle lukijalle. Mutta lapsille ja nuorille pitää tarjota haastavaa sisältöä, ja näkisin myös, että meidän vanhempien pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille ennakkoluulottomia mahdollisuuksia tutustua kirjojen maailmaan. Miksi lapsi tai nuori ei voisi lukea myös aikuisille suunnattua kirjallisuutta, jos se ei ole sellaista, mikä häntä vahingoittaa? Että ei liian kapea-alaisesti yritettäisi osoittaa lapselle, että ‘nyt sinä olet tämän ikäinen, nyt sinun tulisi lukea tällaisia kirjoja’.”

”Uskon, että meitä on paljon, jotka olemme lapsena lukeneet aikuisille suunnattua kirjallisuutta, juuri koska siinä on ollut joku mysteeri tai jännitys, tietty sävy joka on viehättänyt.”

MUSTAFE: “Muistan kyllä, miten joskus piti yöllä pausettaa kirja ja odottaa aamuun, että uskalsi jatkaa. Tai jos kirjassa oli todella pelottava kohta, koetin lukea sen yli ekstranopeasti.”

JENNI: “Totta kai oli pelottavaa lukea vaikkaKingin Painajaista. Mutta se on sen kirjan tarkoituskin! Kyllähän fiktiossa aikuisillekin pyritään tarjoamaan sisältöä, joka saattaa pelottaa, järkyttää, pysäyttää. Ihan samalla tavalla tällaisia tunteita kävi läpi lapsena. Mutta en koe, että se olisi millään muotoa mennyt yli. Holokaustikirjat ehkä nopeuttivatj onkinlaista tunnekypsymistä, kun asioita joutui käymään läpi aika nuorena, mutta jälkikäteen uskallan sanoa, ettei niistä traumoja jäänyt.”

MUSTAFE: “Luulen, että kriittisen ajattelun taito on minullakin tullut kirjallisuudesta. Opin, että kirjallisuus ei välttämättä aina anna suoria vastauksia kaikkeen. Että nuorenakin lukijana pystyi muodostamaan oman näkökulman asioihin, ajattelemaan, miten asioiden olisi mun mielestäni pitänyt mennä. Ja ymmärsi, mikä on fiktiota.”

“Luultavasti ajattelin sitä dekkaria lukiessani ensimmäistä kertaa, että onnistun jossain. Ajattelin, että olen Maria Kallio, ratkaisen näitä rikosmysteerejä. Minulla oli ollut pitkään tosi synkkää, olin ajatellut, että mulla ei ole mitään funktiota olla täällä, tai että mä en voi missään onnistua tai pärjätä. Maria Kallio -kirjoja lukiessa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että mähän olen tässä tosi hyvä! Ja kyllä mun sanavarasto ja elämänfilosofiakin kehittyi niiden kirjojen kautta. Lehtolaisen kirjat ottavat kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja ne myös avasivat mun silmiä. Jo silloin kymmenenvuotiaana tiesin jo aika monesta kriisistä, joita ympäröivässä maailmassa ja kotimaassa oli. Rupesin myös muodostamaan omia mielipiteitä asioihin.”

“Tämä oli sitä aikaa, kun oma presidenttiunelmani syttyi. Muistan, kun presidentti Niinistö valittiin vuonna 2012, ja sanoin ääneen äidille, että mustakin voi tulla ehkä presidentti joskus. Olin silloin yksitoistavuotias.”

Toinen luku, jossa etsitään esikuvia

MUSTAFE: “Meillä ei kotona ollut kirjahyllyä, äitini ei ole lukuihmisiä, joten minulle mullistava tekijä oli se yksi kirja, Lehtolaisen dekkari. Ensikosketus, joka mun kohdalla ei tapahtunut koulussa, vaan sattumalta tämän yhden kirjan kautta. En tiedä, missä olisin nyt, jos äitini ei olisi saanut Suomi-mummoltani Anjalta sitä kirjaa lahjaksi, ja jos en olisi yksinäisellä kesälomallani tarttunut siihen. Vähän samoin on käynyt urheilun kanssa: menin ensin jalkapallotreeneihin, mutta en löytänyt sieltä samanhenkistä porukkaa ja ryhmähenkeä. Mutta yleisurheilussa mut otettiin heti vastaan ja löysin ystäviä. Ensikosketus oli niin hyvä, että halusin jäädä.”

JENNI: ”Saavutettavuus on lukuharrastuksen osalta ihan ratkaiseva asia. Tutkimukset osoittavat, että jo sellainen asia kuin kodissa olevien kirjojen määrä heijastuu suoraan lapsen lukuharrastukseen.Tai sitten jos ei ole sitä kirjahyllyä, lukevat esikuvat korostuvat. Se, että näkee vanhempansa lukemassa kirjaa. Tutkimuksen mukaan nykyisin suomalaisista kymmenenvuotiaista 16 prosenttia ei koskaan näe vanhempaansa lukemassa kirjaa. Esikuvan ei välttämättä tarvitse olla oma vanhempi, vaan kenellä tahansa, joka lukee siinä lapsen lähellä, voi olla suuri merkitys. Ja jos esikuviakaan ei löydy, voi varhaiskasvatuksella olla iso rooli. Sillä, että lapsia viedään säännöllisesti kirjastoon.”

”Kuten Mustafe sinunkin tarina osoittaa, voi olla hyvin pienestä eleestä kiinni, että jonkun suhde lukemiseen lapsuudessa tai nuoruudessa muokkautuu kokonaan toisenlaiseksi. Saat kirjan lahjaksi, tulet käyneeksi päiväkotiryhmän tai koululuokan kanssa kirjastossa. Kimmoke voi lähteä tosi pienestä.”

MUSTAFE: ”Lapsi oppii näkemällä. Kyllä vanhempien rooli on ihan älyttömän suuri. Jos munkin kotona olisi luettu, se olisi antanut entistä enemmän lähtölaukaisua lukemiseen. Mutta toisaalta tiedän myös taloudellisen realiteetin monessa perheessä. Olen sosioekonomisesti tosi alhaiselta, ehkä jopa kriittiseltä alueelta, jossa yksinhuoltajaäidillä on just ja just varallisuus riittänyt. On rankkojakin kokemuksia siitä, miten kotoa meni sähköt, kun ei ollut varaa maksaa laskuja. Siinä ajatus, että mentäisiin kauppaan ja pantaisiin reilu 30 euroa kirjaan, on kaukainen. Kirjoista on tullut entistä enemmän luksustuotteita monelle perheelle.”

”Ja sitten palaisin siihen, että pitää kirjoittaa nuoria kiinnostavia kirjoja. Moni saattaa esimerkiksi miettiä, miksi Jare Henrik Tiihosen kirja (JHT – Missio vai mielenrauha, 2025) on mennyt niin hyvin – no koska se tyyppi kiinnostaa nuoria lukijoita! Mäkin kävin heti ensimmäisenä päivänä ostamassa sen kirjan, ja myös moni mun ystävä, jotka eivät muuten lue paljon. Jos nää rakkaat klassikot, Sinuhe egyptiläiset (1945), ei välttämättä kiinnosta nykynuorisoa, niin pitää antaa myöten sille, että julkaistaan kirjoja jotka nuoria kiinnostavat. Esikuvista, jotka kiinnostavat.”

JENNI: ”Olet aivan oikeassa. Kaikkien ei tarvitse löytää kirjallisuuden äärelle samojen väylien kautta, vaikka lukemalla just klassikkoja. Inspiraatio voi hyvin lähteä vaikka juuri tällaisten esikuvallisten ihmisten elämäntarinoista, kuten vaikka Jare Henrik Tiihosen kirja tänä syksynä. Ylipäätään lukemisessa esikuvien merkitys on valtavan suuri, etenkin nuorille. Se voi olla ihan elämää mullistava kokemus, kun käy ilmi, että joku nuoren ihailema ihminen lukee, pitää kirjoista.”

”Kun annoit Helsingin Sanomille viime vuonna haastattelun, jossa puhuit omasta suhteestasi lukemiseen ja suomen kieleen, luin sen sinä samana aamuna kolmeen kertaan läpi ja ajattelin, että mitään näin arvokasta ei ole Suomessa tapahtunut lukemisen edistämiselle pitkään aikaan.Tällaisilla ulostuloilla on valtavan suuri arvo.”

MUSTAFE: ”Kiitos paljon. Haluan tehdä entistä enemmän tätä työtä. Että me saadaan nuoria lukemaan, ja etenkin maahanmuuttajataustaisista lähtökohdista. Munkin kotona on puhuttu montaa eri kieltä ja koen, että kirjallisuus on antanut sen sanavaraston, millä pystyn olemaan sanavalmis ja ilmaisemaan itseäni. Kaiken sen keskellä, millaista elämää elin, olisi ollut tosi helppoa syrjäytyä, jos ei olisi ollut sanavarastoa, jolla puhua. Toivoisin, että ymmärrettäisiin sen voima myös syrjäytymisen ehkäisyssä. Maahanmuuttajataustaisen nuoren on helppo tippua kuiluun eri kielten välissä. Haluan omalla esimerkilläni näyttää ja sanoa rohkeasti, että kirjat on pelastanu mut, ja ne on suuri osa mun arkea.”

JENNI: “62 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista pojista kertoo lukevansa vain pakosta, tytöistä 45 prosenttia. Siis aivan erityisesti pojat ja nuoret miehet ovat kohderyhmä, joka kaipaa lisäpanoksia lukuinnon herättämiseen. Siinäkin mielessä on tärkeää, että meillä on lukevia poikia ja nuoria miehiä esikuvina, joihin voi samaistua.”

Kolmas luku, jossa jaetaan kirjavinkkejä

JENNI: ”Kirjasuositus Mustafelle? Suosittelen sinulle Eeva Kilven runotuotantoa. Perhonen ylittää tien (2020) on valikoima hänen tuotantoaan eri vuosikymmeniltä. Uskon, että nauttisit Eeva Kilven kielellisesti tosi rikkaista ja syvällisistä runoista.”

MUSTAFE: ”Kiitos, kirjoitan vinkin ylös, etten unohda. Sä oot varmaan tosi paljon ehtinyt elämäsi aikana lukea, mutta mietin, että ehkä kirja, joka on viimeisten muutaman vuoden aikana eniten muuttanut omaa lähtökohtaani maailmaan, ja jonka olen lukenut enemmän kuin kaksi kertaa, on ollut Lea Ypin Vapaa (suomennos 2023). Se on upea teos, voi olla että sä oot lukenut sen?”

JENNI: ”En ole.”

MUSTAFE: ”Sitä suosittelen ihan kaikille.”

JENNI: ”Kiitos. Täytyy lainata.”

(loppu)

‍

MustafeMuuse

Ikä: 24
Kestävyysjuoksija, edustaa Turun Urheiluliittoa.
Kultaa mm. Kalevan kisoista 2024, maastojuoksun SM-kisoista 2022 ja 2024, ja viestijuoksun SM-kisoista 2024.
Henkilökohtainen ennätys 5000 metrillä 13.30,04.
Palkittiin Vuoden esikuvana Urheilugaalassa 2025.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsija 2025.
Mustafe Muusen aloitteesta ollaan käynnistämässä jalkapallotoimintaa Turussa Me-säätiön ja FC Interin kanssa.

JenniHaukio

Ikä: 48
Runoilija, kirjailija.
Teoksia mm. Paitasi on pujahtanut ylleni (1999), Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (2003), Sinä kuulet sen soiton (2009), Sinun tähtesi täällä (2023).
WSOY:n yhteiskuntasuhteista ja -vastuusta vastaavajohtaja vuodesta 2024. Turun Kirjamessujen ohjelmajohtaja 2012–2022.
Väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta 2022.
Haukion johdolla WSOY on käynnistänyt keskustelun siitä, miten elinkeinoelämä ja päättäjät sekä kolmas sektori voivat yhdessä varmistaa ja vahvistaa lukutaitoa.
Osana keskustelua WSOY on käynnistänyt yhteistyön myös Me-säätiön Meltsin kanssa lukutaidon vahvistamiseksi.

Lukutaito antaa etumatkaa

Suomalaisten lukemiseen käyttämä aika on pitkän ajan vertailussa laskussa kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen rajussa laskussa nuorten arjessa. 10–14-vuotiaiden päivittäin lukemiseen käytetty aika on viimeisten 15 vuoden aikana puolittunut.

Vuonna 2010 nuoret lukivat vielä yli puoli tuntia päivässä, nyt enää vartin. Kaikista ryhmistä vähiten, keskimäärin alle vartin vuorokaudessa, lukemiseen käyttävät alle 45-vuotiaat sinkkumiehet. Vertailun vuoksi: vielä 1980-luvun lopulla nuoret käyttivät ajankäyttötutkimuksen mukaan lukemiseen jopa 50minuuttia päivässä.

Myös nuorten lukutaito on laskussa, kertoo PISA-tutkimus. Vuoden 2022 kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa suomalaisnuorten lukutaidon taso laski viidenneksi eniten kaikista vertailluista maista.

Lähes joka viidennen suomalaisen 15-vuotiaan nuoren lukutaito mitataan jo heikoksi. Haaste korostuu maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa. Etenkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset nuoret pärjäävät lukutaitovertailussa kantasuomalaisia heikommin: heistä 61 prosentilla lukutaidon haasteet vaikeuttavat täysipainoista osallistumista jatko-opintoihin tai työelämään, selviää Jyväskylän yliopistossa tehdystä, PISA-tuloksiin pohjautuvasta tutkimuksesta.

Lukutaidon ja -harrastuksen edut ovat selvät. On arvioitu, että päivittäin lukemista harrastavat oppilaat saavat perustaitoihinsa yli puolen vuoden etumatkan verrattuna niihin, jotka lukevat harvemmin kuin kerran viikossa (Puoli tuntia lukemista: Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus, 2023).

Puolen tunnin päivittäinen vapaa-ajan lukeminen tukisi merkittävästi lapsen lukutaitoa, mutta tähän pääsee nykyisin vain puolet neljäsluokkalaisista.Viikonloppuisin lapset kertovat lukevansa vielä vähemmän.

‍Lähteet: Lukukeskus, Tilastokeskus, Yle.

‍

Teksti: Ville Blåfield
Kuvitus: Anna Salmi

‍