Varhaiset harrastukseni

Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus harrastukseen. Useimmilla meistä on arvokkaita kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden harrastuksista. Seuraavaksi on Sixten Korkmanin vuoro kertoa oma tarinansa. Lue Kaarlo Laineen kolumni harrastamisesta  ja Jussi Pyykkösen analyysi harrastustakuusta

***

Varhaiset harrastukseni

“Ensimmäinen innostus oli keräily”

Sukulaisten tuella keräilin postimerkkejä ja tulitikkuetikettejä. Sitten minusta tuli eri maiden rahoja keräävä numismaatikko.

Keräilyinto ei kestänyt montaa vuotta. Olin harrastukseni kanssa yksin. Mitä iloa keräilemistä on, jos kohteita ei voi muille asiaan vihkiytyneille näyttää ja vaihtaa aiheesta mielipiteitä? Sitten aloin ottaa pianotunteja.

“Pimputin pianoa joitakin vuosia, mutta päädyin siihen, että suhteellinen etuni täytynee olla jossain muualla. Olen edelleen tuota mieltä”

Nuorena teininä lauloin nuorisokuorossa. En ollut laulusta niinkään kiinnostunut kuin eräästä kuorossa laulavasta tytöstä. Hän, ensimmäinen rakkauteni, hylkäsi minut melko pian. Menetin kiinnostukseni kuorossa laulamiseen.

Osallistuin myös Arbetets Vänner -nimisen yhdistyksen teatterikerhoon. Idealistinen teatteriohjaaja oli päättänyt, että tuomme korkeakulttuurin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Tässä tarkoituksessa esitimme Bertolt Brechtin näytelmän Rouva Carraran kiväärit.

Esiinnyimme nuorisotaloilla Vöyrin ja Maalahden kaltaisilla paikkakunnilla. Itselläni oli kaksikin tehtävää. Ennen esitystä lausuin Brechtin traagisen, kuolonuhreja käsittelevän runon.

“Salin ainoa valaistus oli tekstiäni valaiseva kynttilä. Luin runon suuren eläytymisen vallassa, säkeiden dramatiikkaa ja traagisuutta korostaen”

Yllätyksekseni yleisö ajoittain nauroi ja kaikki viittasi siihen, että sanoma ei mennyt perille. Asiaa ei edistänyt se, että nuoret kuulijat välillä kävivät nurkan takana hörppäämässä pontikkaa.

Myös itse näytelmä toimi tahattomana farssina. Yleisönä olevat pölvästit olivat odottaneet jonkinlaista komediaa. He nauraa höröttelivät vakavamieliselle esityksellemme tajuamatta mitään sen syvällisyydestä.

Pontikka ja lavatanssit olivat näytelmäämme verrattomasti suositumpia. Pettynyt ja raivostunut ohjaajamme valitteli, että tässä nyt tarjotaan helmiä sioille. Itse toivuin tästäkin fiaskosta.

“Eivät olleet varhaiset harrastukseni mitään menestystarinoita, enemmänkin tunarointia”

Mutta kokemukseni eivät mitenkään vähennä uskoani lasten ja nuorten harrastusten tärkeyteen. Erityisesti sosiaalisen luonteen omaavat harrastukset, kuten useimmat urheilulajit ja orkesterimusiikki, luovat arvokasta vuorovaikutusta. Niissä oppii kanssakäymistä, palautteen antamista ja vastaanottamista, arkista elämää suuresti helpottavia sosiaalisia taitoja.

Sixten Korkman
Aalto yliopiston emeritusprofessori

***

Me-säätiön Harrastaminen-työkalu
Harrastaminen-työkalulla voit tarkastella nuorten harrastamiseen liittyviä kyselytietoja sekä  liikuntapaikkojen jakautumista alueittain. Työkalusta löytyy myös osa-alue, jossa voi tarkastella millä alueilla asuu eniten lapsia ja nuoria.

Vieraskynä 20.12.2017