Kiusattuja nolla

Onnettomuuspaikalle saapuessaan ensihoidolla, palokunnalla ja poliisilla on selkeä työnjako: ensihoitajat kartoittavat loukkaantuneiden hoidontarpeen, palokunta tutkii, ettei kolaroineissa autoissa ole palovaaraa, poliisi ohjaa liikennettä. Mutta toimiiko vastaava erikoistuneen työnjaonmalli kaikissa tilanteissa kuten koulujen kiusaamis- ja väkivaltatilanteissa?

Kun puhumme kiusaamistapauksista, joista on tehty rikosilmoitus, tilanteet ovat usein kestäneet kauan ja useat ammattilaiset ovat jo ehtineet työskennellä asianosaisten kanssa pitkään. Kiusaamisesta oireilevan nuoren ympärillä saattaa työskennellä luokanvalvoja, lukuisia muita opettajia, rehtori, kuraattori, lastensuojelu ja poliisi. Hänen ympärillään vaikuttaa siis olevan varsin moniammatillinen verkosto. Silti olemme törmänneet toistuvasti tilanteeseen, jossa neuvoton ja uupunut perhe kokee, ettei mistään ole saatu apua.

Perheiden arki ei tunne sektorirajoja

Yhteiskunnan sektoroitunut järjestelmä on synnyttänyt valtavan määrän erityisosaamista. Sektoroitumisen hyvä puoli on se, että asiantuntijat tuntevat oman alansa erityisen hyvin. Ihmisen elämä on kuitenkin kokonaisuus ja ongelmia alkaa ilmetä, jos tapauksessa mukana olevat ammattilaiset eivät keskustele keskenään. Jokainen katsoo tilannetta oman professionsa näkökulmasta, ja pahimmillaan työnjako alkaa hämärtyä. On epäselvää, kenelle ongelman ratkaiseminen oikeastaan kuuluu ja kenen kuuluu ottaa kokonaisvastuu. Tällaisessa tilanteessa yksittäisen työntekijän on vaikeaa vastata lapsen ja tämän perheen neuvottomuuteen, joka kohdistuu kokonaisvaltaisesti arkeen ja koko perheen hyvinvointiin.

Hankalia tapauksia ei ole – on vain inhimillistä hätää

Minulla ja kollegallani Ville Koikkalaisella on työvuosia jo sen verran reippaasti takana, että olemme ehtineet nähdä monenlaista inhimillistä hätää. Siltikin viimeisen vuoden aikana perheiden tilanteet ovat pysäyttäneet, koskettaneet ja saaneet miettimään yhteiskuntamme tilaa. Olemme kohdanneet hauraita, jopa itsetuhoisia lapsia, joilla on pitkiä poissaoloja koulusta – ja hyvin neuvottomia vanhempia. Akuutin inhimillisen kärsimyksen lisäksi huolestuttavaa on se, että selvittämättömät kiusaamistilanteet voivat rapauttaa syvästi nuoren luottamusta koulua kohtaan. Koulu edustaa nuorille tietynlaista pienoisyhteiskuntaa. Luottamuksen menetys voikin tulevaisuudessa heijastua epäluottamuksena koko yhteiskuntajärjestelmää kohtaan.

Ammattilaisten kuulee yllättävän usein puhuvan hankalista vanhemmista. Todellisuudessa varsin usein kyseessä on hätääntyneet vanhemmat, jotka kokevat, etteivät saa apua tilanteeseensa. Monissa tapauksissa kiusaamisen alta on myös paljastunut yksilöiden ja perheiden moninaiset elämänhaasteet. Mielestäni hankala käytös on ymmärrettävää: vanhempien kuuluukin puolustaa lapsiaan. Turhautuneet ja huolestuneet vanhemmat saattavat kuitenkin lietsoa lapsillensa negatiivista suhtautumista sekä koulun aikuisia että muita ammattilaisia kohtaan. Se on vahingollista, ja siksi yksi hyvä syy sille, miksi tilanteiden eskaloituminen pitää katkaista.

Rakennepuheesta ratkaisuihin

Haluan uskoa, että jokainen lasten ja nuorten parissa työskentelevä haluaa tehdä töitä heidän hyvinvointinsa eteen. Sektoroitunut järjestelmämme ja myös lainsäädäntö asettavat haasteita kokonaisvaltaiselle työskentelylle. Toisaalta voi kysyä, menemmekö liian helposti tämän rakennepuheen taakse?

Myös ruohonjuuritasolla tarvitaan rohkeutta muutokseen ja toisin tekemiseen. Jos havaitsemme, että luokassa ei ole turvallista opiskella, meidän on uskallettava pysäyttää opetus. On turha tahkoa pieneen päähän  matematiikkaa tai ruotsin sanaluokkia turvattomassa ympäristössä. Hetken pysähtyminen todellisen ongelman äärelle hyvin todennäköisesti parantaa myös oppimistuloksia.

Heikki Turkka
Hankepäällikkö
Aseman Lapset ry

Aseman Lapset ry käynnisti alkuvuodesta 2017 kaksivuotisen kiusaamiseen puuttuvan K-0-hankkeen. Toiminnassa pureudutaan erityisesti pitkään jatkuneisiin ja monimutkaisiin kouluun kytkeytyviin kiusaamistilanteisiin, joissa kouluyhteisön omat keinot ovat olleet riittämättömiä. Keskiössä on tehostaa koulun ja sen ulkopuolisten toimijoiden yhteistyötä kiusaamiseen puuttumisessa. Hanketta rahoittavat Me-säätiö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Aseman Lapset ry.

K-0 –tutkimus julkaistu

Kouluissa on käytössä useita kiusaamiseen puuttuvia menetelmiä, mutta silti koulut kokevat usein voimattomuutta erityisesti pitkään jatkuneiden ja monimutkaisten tapausten parissa. Koska aikuiset ovat säätäneet oppivelvollisuuden, on aikuisten tehtävä taata turvalliset puitteet opintielle. Aseman Lapset ry:n K-0 -hankkeessa on alkuvuodesta 2017 lähtien kehitetty kouluyhteisöille tukea tarjoavaa, moniammatillista toimintamallia konflikteihin puuttumiseksi.

Tervetuloa kuulemaan hankkeen toimintaa tutkineen Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Noora Hästbackan havaintoja. Hästbackan tutkimuksen Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen – Tapaustutkimus Aseman Lapset ry:n K-0 -hankkeesta yksi keskeinen tutkimustulos on yhtenäisten käytäntöjen puute eri toimijoiden välisessä työskentelyssä kiusaamistilanteissa.

https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/2018_hastbacka_monialainen_verkostotyo_pdf.pdf

Vieraskynä 3.4.2018