Suomessa on 60 191 syrjäytynyttä nuorta

Me-säätiön laskurin mukaan Suomessa on tällä hetkellä 60 191 työelämästä ja koulutuksesta syrjässä olevaa 15–29-vuotiasta nuorta. Syrjäytyneiden määrän väheneminen 5 750 hengellä johtuu pääasiassa hyvästä talouskehityksen siivittämästä nuorten työllisyyden kasvusta sekä siitä, että palveluihin ohjaudutaan tehokkaammin.

Positiivisen kehityksen taustalla talouskasvu

Tilastojen takaa löytyy paljon myönteistä kehitystä. Nuorten työttömyys on laskenut 15 % vuodessa. Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin on saatu ohjatuksi yhä useampia nuoria. Lisäksi 25–34-vuotiaat ovat mukana työmarkkinoilla merkittävästi enemmän kuin ennen.

Nuorten työllisyyden koheneminen onkin riippuvainen paljolti työmarkkinoiden kysynnän kasvusta. Talouden käänteet koskettavat helposti juuri nuoria työnhakijoita. Nuorten työttömyys sekä työvoiman ulkopuolisuus kasvavat tyypillisesti taantuman aikana. Opiskelut saattavat venyä, koska työmarkkinoilla ei ole avoimia työpaikkoja. Vastaavasti kun talous alkaa vetää, uudet työmahdollisuudet kiinnittävät nuoria markkinoille. Tällä hetkellä kysyntää on ollut esimerkiksi sote-palveluissa, muissa palveluissa ja rakentamisessa.

Suhdanteiden parantuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että monimutkainen syrjäytymisongelma olisi kestävällä tavalla ratkaistu. Suhdannekäänteen iskiessä uudestaan on iso riski sille, että nuorten työttömyys kääntyy uudestaan laskuun. Riski on erityisen iso niille, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Työttömyys on purkautunut viimeisten kuukausien aikana myös erilaisiin työvoimapalveluihin. Pelkästään palveluihin ohjaamalla ei ratkaista koko ongelmaa, mutta se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, jotta nuori tulee kohdatuksi.

Miten syrjäytymislaskurin luku on laskettu?

Tarkastelemme ilmiötä nimenomaisesti syrjään jääneiden näkökulmasta. Syrjään jäänyt ei väistämättä tarkoita sitä, että henkilö kokisi olevansa syrjäytynyt. Vastaavasti voi olla, että syrjäytymisen kokemusta löytyy myös luokituksen ulkopuolelta. On välttämätöntä ymmärtää ilmiön kokoluokkaa, mittakaavaa ja siitä seuraavia kustannuksia yhä monipuolisemmin, jotta haasteeseen voidaan vastata.

Työttömyyden rakennetta koskevien analyysien mukaan työttömän työllistymisen todennäköisyys vaihtelee sen mukaan, millainen tausta työttömällä on (ks. Hiilamo et. al). Tyypillisesti työllistymistä vaikeuttavat vähäinen koulutus ja muut inhimilliseen pääomaan liittyvät tekijät. Lisäksi työnsaantia estää vähäinen työhistoria, ja pitkittynyt työttömyys taas ruokkii työttömyyttä. Käytännössä kahden työllistymistä heikentävän tekijän päällekkäisyys aiheuttaa merkittävän heikennyksen työllistymistodennäköisyyksiin. Siksi laskemme syrjään jääneiksi nuoriksi vain ne, joilla on enemmän kuin yksi työllistymistä heikentävää tekijää taustalla.Viimeisten vuosien aikana työelämän ulkopuolelle ”kadonneiden” määrä on kasvanut noin tuhannella hengellä vuodessa (ks. Eva-analyysi ). Tässä analyysissä lähdetään siitä, että työvoiman ulkopuolisuutta tulee pitää merkittävänä syrjäytymisriskinä jo nuoruusvuosina silloin, kun siihen liittyy jokin toinen työllistymistä heikentävä tekijä.

Uutinen 28.9.2018