“Et olis helpompi oma polku”

Kutsuimme sata nuorta ympäri Suomea kehittämään ratkaisuja, joita he olisivat tarvinneet, ettei heidän elämänpolkunsa olisi ollut niin kivikkoinen. Nuorten terveiset pysäyttävät.

Nyt julkistettu raportti on poikkeuksellinen. Se kokoaa yhteen nuorten ratkaisuehdotukset syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi – heidän omalla äänellään. Nämä eivät ole mahdottomia toteuttaa.

Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan alle 29-vuotiaista 68 556 syrjäytyneenä http://www.mesaatio.fi/data/. Syrjäytymisellä tarkoitetaan koulutuksen ja työn sekä yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle jäämistä. Tavoittamamme nuoret edustivat tätä syrjässä olevien ydinjoukkoa. Lähes kaikkia oli yritetty tavalla tai toisella auttaa. Heillä oli runsaasti omakohtaista kokemusta sosiaali- ja terveys-, opetus- ja sivistys-, nuoriso- ja työllisyyspalveluista sekä kolmannen sektorin toiminnasta.

Liian moni koki jääneensä silti syrjään. He haaveilivat työstä ja paremmasta tulevaisuudesta mutta monella vuosi vaihtui toiseen kovin näköalattomissa tunnelmissa. Jos nuoret jäävät pysyvästi syrjään, tämä tulee nuorelle itselleen ja yhteiskunnalle valtavan kalliiksi.

Julkaistu raportti 100 nuorta kehittäjää_raportti_05032018 kokoaa yhteen reilun sadan nuoren kokemukset ja työpajoissa syntyneet kehittämisideat. Nuorten pääviestit voidaan tiivistää seuraavaan kahdeksaan kohtaan:

  1. Enemmän tukea ja seurantaa koko perheelle,
  2. Mielen hyvinvointi keskiöön,
  3. Tukea elämän perushallintaan,
  4. Luotettava, pysyvä ja välittävä aikuinen rinnalle,
  5. Tukea valintoihin, siirtymiin ja tulevaisuuden pohdintaan,
  6. Harrastaminen mahdolliseksi kaikille,
  7. Tarvitaan uusia väyliä löytää kavereita ja toisten seuraa,
  8. Tuki ja tarjonta esille ja nuorten luokse.

1: “Mun äidillä ei ollu hajuakaan, miten olla mun kanssa.”

Suurimmalla osalla nuorista menee entistä paremmin. Osalla sen sijaan syrjäytymisen ensi merkit ovat ennustettavissa jo varhain –  ennen syntymää.
“Vanhempien oloo pitäis seurata koko ajan, vaikka niin kauan ku lapsi muuttaa pois kotoo.”
Moni nuori tajusi kipeästi, kuinka heidän ongelmansa juontuivat ongelmiin lapsuuden perheessä. Pitkään jatkunut pelko omien vanhempien pärjäämisestä ja jaksamisesta jättää syvät jäljet.
“Et osais käsitellä niitä lapsia.”
“Pakollinen perehdytyskurssi.. jos vanhemmat ihan hukassa oman elämänsä kanssa.. avun pitäis tähdätä pidemmälle kuin vaippojen vaihtoon.. joskus ihmiset ei tiiä yhtään mitä ne on tekemässä.”
“Tarvitaan lastenkasvatuskoulu.. tukea kasvattamiseen ja kurittamiseen.”

2: “Missä ne terkkarit on sillo, ku niitä tarvitaan?”

Nuorten suurimmat vaikeudet johtuvat mielenterveysongelmista. Nuoret kertoivat hämmentävänkin avoimesti diagnooseistaan, kuten masennuksestaan, Asperger-oireistaan, tarkkaavaisuushäiriöistään, paniikkihäiriöistään ja kiusatuksi tulemisen kokemuksistaan. Monet kipeät muistot paikantuivat useimmiten kouluun.
“Tietoisuus nepsy-piirteistä surkeeta.. Asperger toimii näin, ADD näin.. nyt sä oot laiska, sä oot tyhmä.”
Näiden nuorten kokemuksen perusteella tuki kouluissa ja oppilaitoksissa tulee aivan liian hitaasti, tuen hakemiseen on liian suuri kynnys ja kun palveluita on karsittu, aina ei myöskään tiedetä, mistä apua saa.
“Et miten ne voi käsitellä oppilasta, jolla on masennushäiriö..”
“Opettajien pitäis saada perehdytyspaketti mielen asioihin, sehän on päivittäin luokassa meidän kanssa.”
Moni nuori oli myös koulukiusattu. He kertoivat tarinoita siitä, kuinka kiusaaminen oli alkanut alakoulussa, jatkunut yläkoulussa ja tämän jälkeen vielä toisella asteella. Kiusaaminen oli nimittelyä, haukkumista, yksin jättämistä, uhkailua, tönimistä ja hakkaamista. Nuoret kuvasivat, kuinka kiusatuksi joutuminen oli vienyt voimat ja jättänyt syvät arvet.
“Jatku neljä vuotta, kiusaamista tapahtu ihan opettajien edessä.”

3: “Ihan perussiivousjuttuja.”

Monilla jo kotoaan pois muuttaneilla nuorilla oli merkittäviä arjessa pärjäämisen vaikeuksia. Nuoret kertoivat, kuinka kotoa ei oltu saatu riittäviä eväitä ihan tavallisten, arkisten asioiden hoitamiseen ja siten itsenäistymiseen. Nuoret kaipasivat opastusta elämisen ja olemisen perusasioihin. Miten laitan ruokaa? Miten huolehdin kodistani ja asumisestani? Miten olen ja toimin muiden kanssa? Miten asioin erilaisissa paikoissa? Miten hahmotan kuinka lähiympäristössäni toimitaan? Kun tämänkaltaiset arjen taidot ovat kunnossa, vasta sitten motivaatiota ja energiaa riittää vaikkapa opiskeluun tai työhön.
“Mä mietin, pitäiskö kouluissa olla elämänopetus.. arkipäivän oppia.”

4: “Jos ois tietty luottohenkilö, jolle kertoo, niin kyl mie kertoisin.”

Eniten esillä ollut aihe oli turvallisten aikuisten kaipuu. Nuoret kaipaavat rinnalleen välittäviä aikuisia ja kanssakulkijoita. Ihmisiä, joilla on heille aikaa, ja jotka kohtaavat ja hyväksyvät nuoret yksilöinä, ilman vaatimuksia. Ihmisiä, jotka kuuntelevat, joille voi jakaa kokemuksia ja jotka pysyvät rinnalla pidemmän aikaa. Kysymys on luottamuksesta, jota mikään muu asia maailmassa ei voi korvata. Kun luottamus on ansaittu, sen päälle voi rakentaa niin paljon kaikkea muuta.

5: “Pitäs olla enemmän niitä, jotka kysyy mitä suunnitelmissa.”

Liian monella nuorella on suunta hukassa. Nuoret kaipasivat ohjaavia, välittäviä ja kannustavia aikuisia koulutuspolkuihin liittyvissä kysymyksissä, valinnoissa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Viestit eri puolelta Suomea kuuluivat, että tällaista ohjausta, opastusta ja kannustusta on nuorten kielellä ilmaistuna ”törkeän vähän”, sitä tarjotaan aivan liian myöhään ja vähäiseksi jäänyt opastus on liikaa oppilaanohjaajien varassa.
“Enemmän henkilökohtaista ohjausta.”
“Ihmisiä yritetään saada liukuhihnalla eteenpäin.”

6: “Oon vaan, oon kotona vaan.”

Nuorilla oli suuri kynnys lähteä oman lähiympäristönsä ulkopuolelle ja näin arki oli jämähtänyt perusrutiineihin. Ei ole uutinen, että nuoret tahtoisivat tekemistä, harrastuksia ja uusia sisältöjä arkeensa. Nyt vapaa-ajan suhteen koettiin neuvottomuutta. Jos nuori ei ole koulussa, töissä, hänellä ei ole harrastuksia tai kavereita, elämä on kuin pause-tilassa.
“Miten nopeesti ihmisestä tulee laiska, kun sulla ei oo mitään.”
Moni nuori koki olevansa erilainen kuin muut. Nämä omasta mielestään “oudot linnut” eivät löydä oikein mitään paikkaa tai yhteisöä, johon voisivat kuulua. Tarvittaisiin uudentyyppisiä tiloja, joihin voi tulla, joissa voi aluksi ihan vaan hengailla ja joiden toimintaa voisi itsekin olla ideoimassa.
“Sillo ku tarviis sisältöä elämään, ei tiiä mistä sitä hakis.”
“Mä oon hidas.. olis aikaa.. silti alkeistasokin on jo niin kova, varsinkin just urheilussa, pitäis alkaa ihan alkeista.”
“Kaikilla ei oo varaa harrastaa.”

7: “Että mä en oo täys paska, että mä en oo merkityksetön.”

Suomeen on kasvamassa yksinäisten nuorten joukko. Nuoret kertoivat kokemuksiaan siitä, kuinka heillä ei ole ollut kavereita koulussa, vapaa-ajalla ja kuinka yhä aikuisenakin yksinäisyys vaivaa, satuttaa ja vie elämäniloa. Nuoret eivät ole valinneet yksinäisyyttä itse, vaan siihen on ajauduttu pikku hiljaa ja eri syistä. Esimerkiksi kiusatuksi joutuminen on altistanut yksinäisyyden kierteille.

8: “Kynnys mennä auttajien luo.”

Vaikka palveluja, tukea ja erilaista tekemistä on paljon tarjolla nuoret eivät koe löytävänsä niitä helposti. Monen päällimmäisenä kokemuksena on, etteivät he tiedä riittävästi omista mahdollisuuksistaan hyödyntää palvelujärjestelmää. Lisäksi palvelujen haasteeksi koetaan, ettei nuori koe itse, että hänen tilanteensa muuttuisi paremmaksi ja hän tulisi autetuksi. Nuori ei näe omia mahdollisuuksiaan hyötyä tarjotusta avusta. Tämä johtuu joko siitä, että nuoren elämäntilanteessa on niin monta erilaista tekijää, jotka pitäisi ottaa yhtä aikaa huomioon, jotta nuorta voitaisiin missään asiassa auttaa. Taikka siitä, että nuori itse ei ole valmis ottamaan apua tai tukea vastaan.

Lisäksi moni nuorista koki työelämän olevan todella etäällä omista tulevaisuuden suunnitelmistaan. Osalla oli erilaisia työkokemuksia, mutta suurella osalla työelämä oli monin tavoin “etäinen”, “utuinen”. Nuoret eivät oikeastaan unelmoineet työstä ja työelämään pääsystä vaan enemmänkin työmarkkinat koettiin liian hankalina saada oikeaa ja järkevää työtä – ja monet työtehtävät usean nuoren kokemusten pohjalta turhauttavina. Nuorilla ei ollut selkeää suuntaa tulevaisuudelleen ja toimeentulonsa hankkimiselle vaan elämä näyttäytyi monin osin näköalattomalta.

Me-säätiö sitoutuu edistämään nuorten ratkaisuehdotuksia osana strategisia kärkihankkeita Me-talo, Me-koulu ja Me-työ.

Tom Tarvainen, kehittämispäällikkö, Me-talot                                    tom.tarvainen@mesaatio.fi p. 050 5755690

Uutinen 5.3.2018