Työllisyystavoitteet karkaavat kadonneiden työmiesten mukana

Laskimme kuluvan vuoden helmikuussa julkaistuun EVA-analyysiin työelämän ulkopuolella olevien miesten määrän. Raportissa totesimme työelämän ulkopuolella olevan 79 000 parhaassa työiässä olevaa miestä. Näistä 25–54-vuotiaat miehistä 50 400 luetaan ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat”. Näillä miehillä ei ole työpaikkaa, eivätkä he myöskään hae työtä. He eivät myöskään ole eläkkeellä tai opiskelemassa.

Heitä yhdistää se, että suurin osa heistä on kadonnut työmarkkinoilta pysyvästi. Vain murto-osalla on ollut kosketusta työelämään edellisinä vuosina. He ovat myös syrjässä mm. perhe-elämästä. Vain 16 % kadonneista työmiehistä on lapsia. Merkittävää on myös se, että koulutuksen saaneiden työmiesten määrä on kasvanut. Erityisesti keskiasteen koulutus ei näytä suojaavan entiseen tapaan työvoiman ulkopuolelle joutumiselta.

Ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat” luettavien miesten määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä tasaisesti. Kasvu ei ole taittunut noususuhdanteenkaan aikana.  Ryhmän suhteellinen osuus koko parhaassa työiässä olevien miesten joukosta on vuodesta 1987 lähes kaksinkertaistunut 2,4 prosentista 4,7 prosenttiin.

Uudellamaalla 40 % kadonneista työmiehistä

Me-säätiö laski työvoiman ulkopuolelle jääneiden miesten alueelliset erot. Noin 40 % kaikista ulkopuolisista on kirjoilla Uudellamaalla, eli noin 20 000. Uudenmaan tilanne on myös korkea, kun sitä verrataan suhteessa samanikäiseen väestöön. Kaikista 25–54-vuotiaista on peräti 5,6 % työvoiman ulkopuolella. Uudellamaalla kadonneita työmiehiä näyttää olleen jo pitkään. Korkea taso on näkynyt tilastoissa jo 1990-luvun alusta.

Uudenmaan lisäksi erityisesti Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa kadonneiden työmiesten osuus näyttäisi olevan nousussa. Ilmiö näyttäisi olevan selkeitä liittymäpintoja kaupungistumiseen. On kuitenkin huomioitava, että samankaltaista kehitystä on nähtävillä itäisemmän Suomen maakunnissa, jossa väestönkehitys on päinvastaista. Negatiivinen kehitys on ollut Kymenlaaksossa sekä Pohjois-Karjalassa vastaavalla tasolla kuin suurien kaupunkien ympärillä olevissa maakunnissa.

Katse vuoteen 2040 – Työttömyysaste muuttuu heikoksi mittariksi ja työllisyysasteetta koskevat tavoitteet kaukaisiksi unelmiksi

Me-säätiön ennustetyökalussa on mahdollista tarkastella mm. eri kuntien työttömyysasteen kehitystä. Työkalulla voidaan seurata myös muiden tunnuslukujen, kuten pitkäaikaistyöttömien ja avoimien työpaikkojen määrän kehittymistä.

Työttömyysasteen kehitys on monessa kunnassa kääntynyt laskuun. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin hyvä huomioida myös ”kadonneisiin työmiehiin” liittyvä ilmiö. Käytännössä työttömyysaste voi laskea kahdesta eri syystä: joko siksi, että työttömät työllistyvät tai siirtyvät työvoiman ulkopuolelle. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että työttömyys vähenee yhtä lailla molempiin kategorioihin.

Mikäli kehitys, jossa työttömyys purkaantuu työvoiman ulkopuolelle, jatkuu ennallaan, on Evan alkuperäisessä analyysissa kuvaamamme ennuste lähes 1 000 uudesta kadonneesta työmiehestä vuodessa täysin realistinen. Jos ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat” luettavien miesten määrä jatkaa kasvua viime vuosikymmenien vauhdilla, vuonna 2040 heitä on jo 70 000.

Tilanne, jossa työvoiman ulkopuolella olisi 70 000 parhaassa työiässä olevaa miestä, muuttaisi merkittävällä tavalla niitä skenaarioita, joiden varaan tulevaisuutta pitkälti laskemme. Tavoite sadoista tuhansista uusista työllisistä muuttuu käytännössä mahdottomaksi, koska osallistumisaste (työvoimaan kuuluminen) laskisi huomattavan paljon alemmalle tasolle, kuin se mitä erilaisissa ennusteissa on huomioitu.

Työllisyystavoitteiden mahdotonta yhtälöä täydentää se, että tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä rakenteellisen työttömyyden painumisesta alle 6 %, ja työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Kyse on ensimmäisestä kerrasta koko väestölaskennan historiassa, jolloin työikäisen väestön määrä laskee, vaikka muun väestön määrä kasvaa. Tämä lasku tulee jatkumaan. 18–64-vuotiaiden määrän ennakoidaan vähentyvän noin 50 000 hengellä seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

Pirstaleisuudesta kokonaisvaltaiseen tukeen

Jokainen kadonnut työmies on liikaa. Työvoiman ulkopuolelle jääneiden miesten elämää leimaa yksinäisyys, lapsettomuus sekä etäinen suhde työhön ja opiskeluun. Syrjään jääneiden merkitys yhteiskunnalle on moninainen. Se merkitsee yhä heikentyvää huoltosuhdetta, inhimillisiä tragedioita sekä näköalattomuutta.

Pirstaleisuus tuottaa syrjäytymistä, kun taas kokonaisvaltaisempi tuki ja vahvat yhteisörakenteet ehkäisevät sitä. Viimeistään peruskouluissa tulisi varmistaa jokaiselle oppilaalle tarpeenmukainen kasvun ja kehityksen tuki. Parhaimmillaan erilaiset oppilaat kokisivat olevansa hyväksyttyjä ja tulevansa omatahtisessa kehityksessään tuetuiksi. Syrjään jäämässä olevat oppilaat tulisivat nähdyiksi, kuulluiksi ja kohdatuiksi – heidän kokemuksensa otettaisiin todesta ja tarpeensa huomioitaisiin.

Syrjään jäävien poikien kannalta kokonaisvaltaista tukea tulisi tarjota koko perheelle. Poikien aseman parantaminen ei tarkoita sitä, että tytöt jätettäisiin huomioimatta. Päinvastoin, mitä paremmin naisten asema pystytään tulevaisuudessa turvaamaan, sitä paremmat edellytykset pojilla on pärjätä.

Lisätietoja:
Jussi Pyykkönen
Analyytikko
Me-säätiö
p. 040 5773710

Blogi 24.10.2017