Tarvitaan myös kansanliike

Pelkillä projekteilla ei syrjäytymistä taklata. Mitä oikeasti tarvitaan?

Syrjäytyminen on sekä inhimillinen tragedia että kansantaloudellinen ongelma, jonka estämiseksi on jo vuosikausia etsitty keinoja. Silti Suomessa on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria. Määrä on vielä suurempi, kun laskemme kaikki ikäluokat, sillä ei syrjäytyminen ole yksin nuorten ongelma.

Olemmeko siis tehneet turhia – tai jopa vääriä – toimia lukuisissa projekteissa, poikkihallinnollisissa kehittämisohjelmissa, kärkihankkeissa, säädöksissä, ohjeissa ja selvityksissä?

Ei varmaankaan, mutta hyvä meidän kaikkien on katsoa peiliin ja arvioida tekemäämme. Onko jotain jäänyt huomaamatta, onko painopiste ollut oikea tai ovatko keinot olleet oikeita?

Voimme tehdä paljon enemmän ja paremmin

Pelkillä projekteilla ei syrjäytymistä taklata, tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, sellaisia, jotka pysyvät:

Tarvitaan panostamista lapsen varhaisiin vuosiin muun muassa varhaiskasvatuksen ja muiden peruspalveluiden keinoin. Tarvitaan yksilöllinen laadukas koulutuspolku ammattiin asti.

Tarvitaan myös saatavilla olevia ja matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saavat apua heti, eikä vasta pitkän jonotuksen jälkeen, kun voi olla jo liian myöhäistä.

Tarvitaan nuorille työpaikkoja, joissa saa oppia työelämätaitoja.

Tarvitaan myös parempaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedon kulkua. Usein vedotaan tietosuojasäännöksiin. Jos ne estävät auttamasta, on niitä muutettava. Väitän kuitenkin, että paljon enemmän voidaan tehdä jo nykysäännöksilläkin.

Tarvitaan myös järjestöjen toimia ja yhteistyötä heidän kanssaan.

Viranomaistoiminta ei riitä

Sosiaalineuvos Olli Valtonen on sanonut osuvasti syrjäytymisen vastaisesta taistelusta, että ”tarvitaan myös kansanliike”. Syrjäytymisen ongelma ei ratkea pelkillä viranomaistoimilla, vaan syrjäytymisen estämisessä ja siinä auttamisessa tarvitaan myös muita.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö asetti aikoinaan asiantuntijaryhmän estämään syrjäytymistä ja hakemaan keinoja auttaa syrjäytyneitä. Asiantuntijaryhmä julkaisi ”ihan tavallisia asioita” eli keinoja, joiden avulla voidaan tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa.

Itse kukin meistä voi auttaa

Työryhmä esitti, mitä voimme tehdä yhdessä, mihin voimme tarttua ja miten itse kukin voi auttaa. Työryhmän näkökulma oli nimenomaan meissä itse kussakin, ei viranomaisissa.

Esitykset saivat paljon myönteistä palautetta. Kritiikkiä tuli muun muassa siitä, ettei ryhmä ollut huomioinut viranomaistoimia ja esittänyt resurssilisäyksiä. Joidenkin mielestä esitykset puuttuivat perheiden yksityisyyteen, ja toisten mielestä työryhmän ehdotukset olivat liian tavallisia.

Pidän edelleen edellä mainitun asiantuntijaryhmän valitsemaa näkökulmaa ja heidän tekemiään ehdotuksia hyvinä. Ne ovat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Työryhmä esimerkiksi muistutti nuoren kannustamisen merkityksestä sekä perheen ja lähimmäisen vastuusta.

Syrjäytymisen vastaisessa työssä tarvitaan myös minua ja sinua. Meillä kaikilla on vastuu ja sen antama oikeus auttaa.

Paula Risikko
Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

Blogi 5.7.2019


Arki ensin -ohjelmaan mukaan lähteneet vaikuttajat kertovat blogissamme ajatuksistaan. Keskustelu on tärkeää, ja kriittisetkin huomiot ovat tervetulleita, jotta voimme kehittää ohjelmaa paremmaksi. Arki ensin ei saa jäädä vain sanoiksi. Se on vietävä konkretiaan, teoiksi.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan sosiaalisessa mediassa: #arkiensin