On eri asia tietää kuin tuntea

Jos Suomi olisi sata nuorta, mitä he tarvitsisivat, mitä he tekisivät, mikä olisi heille tärkeää ja mistä he unelmoisivat? Kuinka monella on ystäviä, kuinka monelta puuttuu tutkinto, entä millainen on heidän mielenterveytensä? Onko jonkun osa jäädä pysyvästi syrjään?

Meillä on Suomessa valtavasti tietoa nuorista. Poikkeuksellisen paljon. Pystymme selvittämään datan pohjalta missä nuoret asuvat, millaiset heidän tulonsa ovat ja kuinka koulutettuja he ovat – pystymme jopa analysoimaan nuorten tulevaisuuteen kohdistuvia toiveita ja pelkoja.

Kun meiltä kysytään tunnetko sen tai tämän ihmisen, kokemuspohjalta vastaamme usein tietävämme toisen, mutta emme tuntevamme. Tiedämme paljon asioita ja ihmisiä, mutta emme tunne niitä sen syvällisemmin – tai sitten toisinpäin, tunnemme asioita ja ihmisiä, mutta emme tiedä niistä paljoakaan.

Erilaiset tilastot ja rekisterit syytävät meille valtavat määrät tietoa, jonka pohjalta voimme perustellusti väittää tietävämme jotakin, mutta emme vielä välttämättä tunne asiaa muutoin kuin numeroiden valossa.

Todellisuudentajua

Meidän on pystyttävä nykyhetkessä tekemään viisaita päätöksiä, joilla turvataan jokaisen nuoren hyvinvointi. Viisaat päätökset vaativat sekä tietoa siitä mitä nuorelle sukupolvelle kuuluu että tiedon pohjalta tehtävää ennakointia.

Jos et tiedä mitä nuorille yleisesti kuuluu, mutta syrjään joutuneiden nuorten maailma on jossain määrin tuttu, ota selvää myös miten valtaosa nuorista voi, ettei maailmankuvasi muutu liian synkäksi.

Jos taas tiedät miten hyvinvoivat nuoret aikuiset elävät, mutta et tunne yhtään huono-osaista nuorta, ota selvää miltä maailma näyttää onnellisuuden notkelmissa, ettei todellisuudentajusi katoa.

Dataa ja perstuntumaa

Data voi johtaa meitä harhaan, jos meillä ei ole tunnetta tiedon tulkkina ja älykästä intuitiota indikaattoreiden rinnalla. Pelkkä tutkittu tieto nuorista ei siis riitä – tiedon rinnalla tarvitaan tuntemista.

Tunteminen on jotakin, jossa tieto täydentyy kokemusperäisillä havainnoilla. Tunteminen edellyttää tunnetta: että olemme saaneet jonkin kosketuksen asiaan muutenkin kuin datan välityksellä.

Viisaita ovat ne, jotka tietävät ja tuntevat – ja sitten vielä toimivat. Totuudessa riittää selvitettävää ja meillä kaikilla on tehtävää, jotta voimme tulevaisuudessakin sanoa elävämme Suomessa, maailman parhaassa maassa.

Kurkistus sinne, missä kaikki ei mennyt niinkuin piti

Me-säätiö kysyi viime vuoden lopulla sadalta eri tavoin syrjään jääneeltä nuorelta, mitä he olisivat elämänpolullaan tarvinneet, jotta sen ei olisi tarvinnut olla niin kivikkoinen.

Nuorten terveiset pysäyttävät. Heidän toiveensa eivät olisi olleet mahdottomia toteuttaa.

Turvallinen perhe
Sadan nuoren kehittäjän kertoman perusteella nuoret nostavat oman perheensä merkityksen hyvinvoinnilleen tärkeimmäksi tekijäksi. Sen, että vanhemmat ovat turvallisia, kodin ilmapiiri on turvallinen, tai jos vanhempi tarvitsee apua, he myös sitä saavat.

Hyvä olla itsensä kanssa
Nuorten mielestä henkinen tasapaino, itsetunto ja jaksaminen ovat edellytyksiä kaikelle muulle. Jos väsyy, masentuu tai ahdistuu, nuori kaipaa kokonaisvaltaista tukea ei vain diagnoosia ja reseptiä.

Itsenäinen selviytyminen
Nuoret haluavat osata elää itsenäisesti ja tarvitsevat kotoa riittäviä eväitä ihan tavallisten, arkisten asioiden hoitamiseen ja siten itsenäistymiseen. Nuoret kaipaavat opastusta elämisen ja olemisen perusasioihin. Miten laitan ruokaa? Miten huolehdin kodistani ja asumisestani? Miten maksan laskuni?

Aikuista, jolla on sydäntä ja aikaa
Nuori kaipaa aikuista. Ihmisiä, joilla on sydäntä, empatiaa ja aikaa, ja jotka kohtaavat ja hyväksyvät nuoret yksilöinä, juuri sellaisina kuin he ovat. Ihmisiä, jotka kuuntelevat, joille voi jakaa kokemuksia ja jotka pysyvät rinnalla pidemmän aikaa. Kysymys on läheisyydestä ja luottamuksesta, jota mikään muu asia maailmassa ei voi korvata.

Tulevaisuususkoa
Liian monella nuorella on suunta hukassa. Nuoret kaipaavat ohjaavia, välittäviä ja kannustavia aikuisia koulutuspolkuihin liittyvissä kysymyksissä, valinnoissa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Viestit eri puolelta Suomea kuuluivat, että tällaista ohjausta, opastusta ja kannustusta on “törkeän vähän”.

Tekemistä, jolla on merkitystä
Suurella osalla kohdatuista nuorista ei ollut mielekästä tekemistä vapaa-ajallaan. Kun heiltä kysyttiin harrastuksista, usein vastattiin: “oon vaan”, “oon kotona” ja monien poikien kohdalla “pelaan.” Vapaa-ajalla nämä nuoret olivat usein yksin. Tytöt olivat löytäneet poikia enemmän erilaisia ryhmiä ja matalan kynnyksen toimintoja, mutta silmiinpistävää oli liikunnan harrastamisen vähyys.

Ystäviä
Kaupungeissa on kasvamassa yksinäisten nuorten joukko. Tavoitetut sata nuorta kertoivat kokemuksiaan siitä, kuinka heillä ei ole ollut kavereita koulussa, vapaa-ajalla ja kuinka yhä aikuisenakin yksinäisyys vaivaa, satuttaa ja vie elämäniloa.

Apua ja tukea tarpeen tullen ja hädän hetkellä
Vaikka palveluja, tukea ja erilaista tekemistä on paljon tarjolla nuoret eivät koe löytävänsä niitä helposti. Monen päällimmäisenä kokemuksena on, etteivät he tiedä riittävästi omista mahdollisuuksistaan hyödyntää palvelujärjestelmää. Ammattilaiset eivät nuorten kokemusten mukaan aina kuule tai ymmärrä nuorten tarpeita ja toiveita.

Jokainen haluaa tehdä työtä
Liian moni nuorista koki työelämän olevan etäällä omista tulevaisuuden suunnitelmistaan. Silti nuorilla oli vahva halu saada kokemusta erilaisista töistä, mutta usko omiin kykyihin ja jaksamiseen horjui. Nuoret kokivat kelpaamattomuutta, jos olivat tulleet monta kertaa torjutuiksi töitä hakiessaan. Nuoret kokivat myös voimattomuutta työn haun kanssa, jos muuten elämässä oli vaikeata. Silti ei ollut epäselvää, että nuoret halusivat tehdä työtä ja osallistua.

Maailma ei ole vielä valmis

Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan datan perusteella olevan 68 556 alle 29-vuotiaista syrjäytyneenä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan koulutuksen ja työn sekä yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle jäämistä. Suurta osaa näistä nuorista on hyvinvointiyhteiskunta yrittänyt tavalla tai toisella auttaa. Silti kaikkien koulutusmahdollisuuksien, palvelujen ja tukien keskellä liian moni kokee edelleen jäävänsä syrjään. Jos näin käy pysyvästi, tämä tulee nuorelle itselleen ja yhteiskunnalle valtavan kalliiksi – nyt on aika toimia.

Ulla Nord
Toimitusjohtaja
Me-säätiö

Elisa Gebhard
puheenjohtaja
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry

Blogi 15.3.2018