”Oispa mun vanhemmat osanneet olla äiti ja isä”

Tätä moni vaikeassa elämäntilanteessa oleva nuori toivoo, kun kysymme, mitä apua ja tukea he olisivat tarvinneet lapsuudessaan, nuoruudessaan – ja tarvitsisivat edelleen.

Kehitämme koko ajan työtapoja, joilla pyrimme poistamaan syrjäytymistä Suomessa. Valitettavan usein apu tulee auttamattoman myöhään ja työstä tulee tarpeenmukaisen ja oikea-aikaisen avun sijaan vanhoja haavoja korjaavaa. Ja näin myös kalliimpaa.

Lohduton viesti on nuorten kokemus, ettei heitä voi enää auttaa saamaan elämäänsä kuntoon. He kuitenkin toivoivat, että toiset lapset saisivat apua riittävän ajoissa. Nuorille itselleen ei ollut tärkeimpinä asioina mielessä koulutus tai työ, vaan turvallinen aikuinen, joka olisi kuunnellut ja välittänyt.

”Äidillä ei ollut hajuakaan, miten olla mun kanssa”

Syrjäytymisen ehkäiseminen alkaa jo ennen lapsen syntymää. Huono-osaisuus kasautuu ja periytyy sukupolvelta toiselle. Hyvinvoinnissa on suuria alueellisia eroja, ja erot perheiden välillä kasvavat.

Tämä kaikki tiedetään, mutta silti emme kykene tarjoamaan riittävästi tukea perheille, joissa syystä tai toisesta vanhemmuuden taidot ovat kadoksissa. Vaikeudet vanhemmuudessa ovat jossakin määrin myös tabu. Pelätään vanhempien syyllistämistä.

On tosiasia, että vanhemmuuden tukemisessa on paljon kehittämistä. Raskausaikana huomio kiinnitetään lapseen, ja äiti, puhumattakaan isästä jää helposti sivuun. Lapsen synnyttyä vanhempien voimavarat voivat olla vähissä. Mistä löytyvät levähdyspaikat, jos lähipiiristä ei muodostu luontevaa ja luotettavaa turvaverkostoa? Ongelmista ei ole aina helppo puhua, ja avun pyytäminen voi hävettää. Mitä väsyneempi mieli, sitä vaikeampi hakea apua.

Kohdennetaan resurssit oikein

Perusta tulevaisuuteen luodaan varhaislapsuudessa. Hyvän elämän edellytykset rakennetaan perusluottamukselle ja turvalliselle, terveelliselle kasvuympäristölle sekä johdonmukaiselle vanhemmuudelle. Valitettavan monen lapsen kohdalla nämä eivät toteudu. Turvattomat vanhemmat, jatkuvat muutokset ja epävakaa arki voivat aiheuttaa ongelmia, joita on vaikea myöhemmin korjata.

Mitä siis tehdä, jottei yksikään lapsi jäisi vaille mahdollisuutta kasvaa hyvään elämään? Palvelut, kaikki tuki ja osaaminen pitäisi kohdistaa sinne, mistä saadaan pitkällä aikavälillä suurimmat positiiviset vaikutukset. Nämä kohdat myöskin tiedetään mutta hallinnolliset rakenteet, byrokraattinen työote ja innovaatioiden puute estävät vaikuttavan palvelun tuottamista. Vanhemmuuden tukeminen rakentaa seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle onnellisen elämän edellytyksiä.

Ulla Nord
toimitusjohtaja
Me-säätiö

Me-säätiö rahoittaa Huono-osaisuuden rakenteet tutkimusta, jossa tutkitaan sukupolvesta toiseen siirtyvän huono-osaisuuden ilmiötä, minkälaiset tapahtumat johtavat syrjäytymiseen. Tutkimus tuottaa konkreettiset toimenpide-esitykset tehokkaampien palvelumallien tuottamiseksi.