Koskaan ei ole liian myöhäistä

Ovatko lapsen varhaisiin ikävaiheisiin kohdistetut interventiot tehokkaampia kuin myöhemmin lapsuudessa ja nuoruudessa? Näin on luultu pitkään.

Varhaisten interventioiden merkitys on nostettu Suomessa nyt keskiöön. On korostettu tutkimustulosten osoittavan selkeästi, että varhaisvuodet ovat kriittisiä kehityksen kannalta. Esimerkiksi Nobel-palkinnon voittaja James Heckman esittää kuuluisassa tutkimuksessaan, että mitä varhaisemmin vaikutettiin lapsen kehitykseen, sitä suuremmat ovat tuotot lapsen positiivisen kehityksen kannalta (Science-lehti 2006). Esimerkiksi kuuluisa ”Heckmanin kurvi” näyttää, että panostamisen kannattavuus laskee voimakkaasti lapsen iän mukaan. Heckmanin mukaan jokainen miljoona, joka panostetaan huono-osaisiin lapsiin heidän varhaislapsuudessaan, tuottaa 20 miljoonaa takaisin heidän elinaikanaan.

Mutta kuinka vahvaa näyttö todella on? On yllättävää, kuinka harvoin suoraan tutkitaan satunnaistettujen ja kontrolloitujen (randomised-controlled trial RCT) koeasetelmien avulla interventioiden mahdollisia erilaisia vaikutuksia suhteessa lapsen ikään. Siitäkin huolimatta viime aikoina on Suomessa voimakkaasti tuotu esille, kuinka vain varhainen puuttuminen on oleellista tutkimusnäyttöjen perusteella.

Nuoruus on toinen mahdollisuus

Uusi aivotutkimus on osoittanut, kuinka aivot kehittyvät voimakkaasti nuoruudessa. Kasvatustieteellinen tutkimus taas on näyttää, kuinka koulutukselliset polut muuttuvat nuoruudessa. Psykologisen tutkimuksen valossa sosio-emotionaaliset taidot muuttuvat ja kehittyvät erityisesti nuoruudessa. Kehitys ei ole useinkaan suoraviivaista, vaan nuoruus on muutosten ja mahdollisuuksien aikaa. Rekisteritutkimukset harvoin huomioivat kimmoisuuden ja positiivisten muuttujien vaikutuksen. Lasten ja nuorten oma ääni jää taustalle.

Hyöty kasvaa iän mukaan

Child Development -lehdessä julkaistiin juuri uusi meta-analyysi, jossa todetaan, etteivät vanhemmuusinterventioiden vaikutukset näytä vaihtelevan lapsen iän mukaan. Analyysi, jonka Frances Gardner Oxfordin yliopistosta ja Stephen Scott Kings Collegesta Lontoosta kollegoineen julkaisivat, sisältyy artikkeliin Mitä aiemmin sen parempi? ja on osa Glenn Roismanin ja Marinus van Ijzendoomin toimittamaa lasten kehitystä tarkastelevaa erikoisnumeroa.

Gardnerin, Scottin ja heidän kumppaneidensa julkaisema meta-analyysi oli hyvin laaja. Siinä oli mukana 50 erilaista vanhemmuusinterventiota, joihin oli osallistunut yhteensä 15 000 perhettä kahdestakymmenestä eri maasta.  Meta-analyysi tuo selkeästi ja kiistatta esille, että interventiot eivät olleet tehokkaampia, jos ne toteutettiin lapsen varhaisvuosina, verrattuna siihen, että interventiot toteutettiin kouluvuosina. Meta-analyysi osoitti myös, kuinka panostamisen hyöty kasvoi lapsen iän mukaan. Tulos oli siis päinvastainen kuin Heckmanilla. Uuden meta-analyysin mukaan panostaminen kouluiässä toimi paremmin ja oli hyödyllisempää kuin varhainen panostaminen. Meta-analyysi siis osoittaa selvästi, että James Heckmanin kurvi ei näytä aina toimivan.

Nuorisopolitiikan aika

Vastoin yleistä käsitystä varhaiset interventiot eivät olekaan myöhempiä panostuksia tehokkaampia. Meta-analyysin tulos on hyvin tärkeä nyt, kun Suomessa rakennetaan uutta lapsistrategiaa ja suunnataan rahoitusta. Nuoruus on toinen mahdollisuus ja sitä ei tule unohtaa, kun rahoitusta suunnataan ja politiikkaohjelmia rakennetaan. Toivottavasti lapsipolitiikan rinnalle nostetaan nuorisopolitiikka. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Katariina Salmela-Aro
professori
HY ja ETH Zurich

Blogi 27.6.2019


Arki ensin -ohjelmaan mukaan lähteneet vaikuttajat kertovat blogissamme ajatuksistaan. Keskustelu on tärkeää, ja kriittisetkin huomiot ovat tervetulleita, jotta voimme kehittää ohjelmaa paremmaksi. Arki ensin ei saa jäädä vain sanoiksi. Se on vietävä konkretiaan, teoiksi.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan sosiaalisessa mediassa: #arkiensin