Hyvä tahto ei yksin riitä

Lukuisat hyväntekeväisyysorganisaatiot tahtovat tehdä arvokkaita asioita toisten hyväksi. Monella on sydän kohdallaan mutta yksin hyvän tahtominen ei riitä. Teot ja niiden tulokset ratkaisevat.

Suomessa juuri vieraillut Jamie Austin Tipping Point Community -säätiöstä esitti, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ansaitsevat kaikkein tehokkaimmat palvelut, tuet ja ratkaisut. Haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanne ei muutu pelkällä hyväntahtomisella tai hyvällä uskolla oikeintekemiseen. On tiedettävä, mikä toimii ja mikä ei.

Köyhyys ja syrjäytyminen ovat hyvin monisyisiä ja monimuotoisia ilmiöitä, jotka ovat usein syntyneet pitkän ajan kuluessa. Ne pitävät sisällään lukuisia eritasoisia ongelmia, joihin ei ole yhtä ratkaisua. Siksi on etsittävä monia erilaisia keinoja syrjäytymisongelman ratkaisemiseksi.

Ongelman määrittelyn taito

Syrjäytymisongelman luonteen, mittakaavan ja riskien konkreettinen määritteleminen on välillä yllättävän vaikeaa. Vaikka meillä on maailman parhaat rekisterit ja tutkimustieto, emme osaa vielä riittävän hyvin hahmottaa ja rajata ongelmia ratkaistavan kokoisiksi.

Sen sijaan olemme erinomaisia perustamaan uusia työryhmiä selvittämään ongelmia; edistämään, kehittämään, tukemaan, tutkimaan ja raportoimaan – mutta emme pysty täsmällisesti kertomaan, mitä tavoittelemme emmekä osoittamaan, minkä muutoksen olemme saaneet ihmisten elämässä aikaiseksi.

Ole se muutos maailmassa, jonka haluat tapahtuvan

Jamie Austin korosti luennollaan muutoksen teorian tärkeyttä: mikä on se muutos maailmassa, jonka haluamme saada aikaiseksi. Tehottomuuden ongelma johtuu siitä, ettemme lopultakaan ole määritelleet kenelle (mitä halutaan), miten (mitä tehdään) ja miksi (mitä vaikutusta tavoittelemme) puhumattakaan mitattavista tavoitteista, mittareista ja tulosseurannasta. Hyväntekemisen päämäärä on valitettavan usein jokin epämääräinen visio ”hyvinvoinnin lisääntymisestä” ja uskomme ihmisten heittäessä meille hymynaama-hymiöitä, että olemme oikealla tiellä.

Konkretiaa kehiin

Jotta maailmassa voidaan osoittaa tapahtuneen jotakin muutosta kohti parempaa, meidän on konkreettisesti ymmärrettävä lähtötilanne, asetettava päämäärä, johon pyrimme ja sitten jatkuvasti mitattava, teemmekö oikeita tekoja päämäärän saavuttamiseksi. Hyvät aikeet eivät vielä rakenna kestävää tulevaisuutta.

Syrjäytymisongelmien määrittelemisen, kokoluokan hahmottamisen vaikeus näkyy koko palvelujärjestelmässämme. Annamme jo varhain havaittujen ongelmien kasvaa ja kärjistyä ja puutumme niihin vasta sitten, kun ongelma on niin ilmeinen, että kunnalla on velvollisuus auttaa. Se tulee vain huomattavasti kalliimmaksi kuin toimet silloin, kun riski on ensimmäistä kertaa havaittu.

Jamien Austin nosti esille, että meillä on usein kaikki tarvittava data ja tutkimustieto, mutta emme osaa etsiä sieltä hyödyllisintä emmekä hyödyntää sitä. Tiedon omistajuuden pitäisi olla kunnilla ja uusien toimintamallien toteuttajaorganisaatioilla, jotta se aidosti ohjaa tekemistä. Austinin mukaan ongelmana on usein, että tekemistä on liikaa, tavoitteet utuisia, mittareita miljoonia ja tulokset sitä myötä ”mutua”. Ja tässäkään kohtaa tieto yksin ei riitä vaan tarvitaan myös todellista valmiutta suurempaan systeemisen muutokseen ja toimintakulttuurin kehittämiseen tavoitteellisemmaksi.

Mikään ei muutu jos kukaan ei muutu (tai jopa suutu)

Vaikuttavammat tavat tehdä hyvää ja parantaa palveluja edellyttävät kuinka ollakaan uutta ajattelua ja asennetta. Tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaade ei kuitenkaan koveta sydäntä vaan todellisuudessa sytyttää uuden innostuksen. Erilaiset hallinnolliset, byrokraattiset, asenteelliset esteet on tehty voitettaviksi, jos oikeasti halutaan muuttaa maailmaa. On hyödynnettävä kaikki olemassaoleva tieto, uskallettava johtaa uudenlaista tekemistä, toimintakulttuuria ja työotetta, on uskallettava asettaa niin kunnianhimoinen visio, että se aluksi hirvittää. Sitten on vielä asetettava mitattavat tavoitteet ja valittava älykkäimmät mittarit, joilla hyväntekemisen tuloksia voidaan todesti ja testatusti seurata.

Niin monessa kohtaa resurssit valuvat hukkaan, kun toimimme ennenkuin tiedämme, mitä tavoittelemme, mitä kannattaa tehdä ja missä vaiheessa ja miten mittaamme muutosta. Meillä ei ole tähän varaa, eikä niillä ihmisillä, joiden elämästä on kyse.

Liisa Björklund
Kehittämispäällikkö
liisa.bjorklund@mesaatio.fi

Julkaistu 11.9.2018