Arki on turvallisuutta

Sotiin, köyhyyteen sekä ilmastonmuutokseen liittyvät syyt ajavat ihmisiä liikkeelle. Jo nyt yli 66 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa on jättänyt kotinsa konfliktien ja vainojen tieltä.

Eniten pakoon on lähdetty Lähi-idän taistelualueilta ja Etelä-Sudanista. Muutos näkyy Euroopassa lisääntyvänä maahanmuuttona ja voimistuvana nationalismina. Saksa ja Ruotsi ovat viime vuosikymmeninä kantaneet suurimman vastuun maahanmuuttajien asuttamisesta, ja väkilukuihin suhteutettuna maat ovat ottaneet vastaan kutakuinkin yhtä paljon siirtolaisia.

Maahanmuuton vastustajien puheissa maahanmuuttoa on pidetty Ruotsin negatiivisen lähiöturvallisuuskehityksen keskeisimpänä syynä. Viime vuosina Ruotsin lähiöissä nuorten kuolemaan johtava aseellinen väkivalta on lisääntynyt. Suomessakin tätä kehitystä on seurattu ja spekuloitu: “pian sama tapahtuu Helsingissä”. Otimme selvää, mitä Tukholmassa tapahtuu!

Tapasimme joukon ruotsalaisia kollegoja. Tukholman alueen poliisijohtaja Ulf Johanssonin mukaan lähiöturvattomuuden taustalla vaikuttaa historiallisia ja rakenteellisia tekijöitä, kuten luokkarakenne ja epäonnistunut asuntopolitiikka. Käsillä olevat ongelmat liittyvät ensisijaisesti betonilähiöiden syntyyn eli 1960-luvun “miljoonaohjelmaan”, jolloin asuntopula ratkaistiin rakentamalla nopeasti suuria vuokralähiöitä suurkaupunkien kylkiin. 1970-luvulla myös suomalaiset muuttivat näihin suurlähiöihin, ja niistä muodostui siirtolaisten sisäänottoalueita. Asuinalueiden huono maine ja turvattomuuden tunne ovat johtaneet tilanteeseen, jossa poismuuttopaine kasvaa ja houkuttelevuus vähenee.

Rinkeby on eräs miljoonaohjelman betonilähiö. Poliisilaitoksen johtaja Niclas Anderssonin mukaan parin viime vuosikymmenen aikana Rinkebyhyn on muodostunut huumekaupan sääntöjä noudattava rinnakkaisyhteiskunta. Huumekauppaa pyörittävät asuinalueelle jämähtäneet nuoret, jotka ovat syntyneet keskelle rinnakkaisyhteiskuntaa kykenemättä menestymään muun yhteiskunnan säännöillä. Rahaa hankitaan huumekaupasta ja arvostus väkivallasta. Vaikka ampumistapaukset ovat viime aikoina vähentyneet, niistä johtuvat kuolemat ovat lisääntyneet. Anderssonin mukaan se kuvastaa kriteerien kiristymistä. Kun aiemmin statuksen saamiseen riitti raajaan ampuminen, niin nyt vaaditaan tappavaa väkivaltaa. Paradoksaalista on se, että tappajan statuksen nousu altistaa tämän itsensä väkivallan kohteeksi. Se johtaa kierteeseen, jossa nuoret pelkäävät toisiaan ja käyttävät aiempaa herkemmin väkivaltaa suojellakseen itseään ja läheisiään tai hakeakseen arvostusta.

Helsingin tilanne on erilainen, mutta on meillä samankaltaisuuksiakin. Yhtäältä Helsingistä puuttuu reviireihin perustuvan katujengiytymisen infrastruktuuri. Helsinki on kyennyt välttämään suurlähiöiden synnyn ja ongelmien hallitsemattoman kasautumisen osittain hyvän koulutusjärjestelmän, kaupunkisuunnittelun ja asuntopolitiikan ansiosta. Toisaalta nuoret kaupungistuvat muuta väestöä nopeammin eivätkä kaikki pysy yhteiskunnassa mukana. Lähiönuorten ongelmat liittyvät ylisukupolvisen syrjäytymisen ja köyhyyden luomaan toivottomuuteen. Taustalla on rikkonaisia perheitä, työttömyyttä ja yleistä elämänhallinnan puutetta. Asian voi todeta vierailemalla ostareilla ja joukkoliikenneasemilla, missä nuoret hakevat aikuisen seuraa ja roolimallia päihdeporukoista. Nuoria yhdistäväksi tekijäksi nousee luotettavan aikuissuhteen puuttuminen ja epäusko mahdollisuudesta tavalliseen elämään.

Rinkebyssä asukkaat ovat kyllästyneet pelkäämään. Rinkebyn poliisilaitoksen johtaja Anderssonin mukaan Rinkeby ei ole “no go” -alue, vaan eräs näkyvän partioinnin painopistealue. Nyt jopa 95 % lähiöasukkaista luottaa poliisiin ja tunnustaa poliisin legitiimiksi toimijaksi rikollisporukoiden sijaan. Poliisin tavoitteena on painaa rikollisorganisaatiot syrjään ja tarjota tilalle tavallista ruotsalaista arkea yhdessä muun yhteiskunnan kanssa. Anderssonin mukaan ilman asukkaiden luottoa heillä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia.

Paljon pitää tapahtua, jotta Helsinki seuraisi Tukholman kehitystä. Lähiöongelmat ovat aivan eri mittakaavassa, ja niiden juurisyyt ovat hieman erilaiset. Onnistuminen vaatii oikeiden asioiden tekemistä ja ratkaisuvaihtoehtojen sovittamista olemassa olevaan todellisuuteen. Yhdistävinä tekijöinä ovat syrjäytyneiden nuorten ongelmien ylisukupolvisuus ja siitä aiheutuva epätoivo. Kuten Andersson sanoi, nuoria syrjäyttävät rakenteet on purettava ja tuotava tilalle aivan tavallista arkea! Helsingissä suunta on hyvä, sillä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien helsinkiläisnuorten (16–19-vuotiaat) määrä on laskenut kuluvan vuosikymmenen aikana yhdeksästä seitsemään prosenttiin, ja koulujen väliset erot koulupudokkaiden avulla mitattuna ovat kaventuneet.

 

Jari Taponen
ylikomisario
Helsingin poliisilaitos
ennalta estävän toiminnon johtaja

 

Blogi 13.6.2019


Arki ensin -ohjelmaan mukaan lähteneet vaikuttajat kertovat blogissamme ajatuksistaan. Keskustelu on tärkeää, ja kriittisetkin huomiot ovat tervetulleita, jotta voimme kehittää ohjelmaa paremmaksi. Arki ensin ei saa jäädä vain sanoiksi. Se on vietävä konkretiaan, teoiksi.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan sosiaalisessa mediassa: #arkiensin