Arki ensin – kysymyksiä ja vastauksia

Q. Mikä Arki ensin -ohjelma on?

A: Arki ensin on viiden kohdan toimenpideohjelma, jossa esitetään konkreettisia keinoja lasten ja nuorten syrjäytymisen pysäyttämiseksi.

Q. Miksi Arki ensin -ohjelma on tehty?

A: Vaikka Suomi on vauras maa, meillä on edelleen paljon ihmisiä, jotka elävät niukkuudessa, köyhyydessä ja huono-osaisuudessa. Heikoimmassa asemassa ovat ne lapset, nuoret ja perheet, joissa syrjäytyminen tai sen riski kulkee sukupolvesta toiseen. Vaikeudet kasautuvat ja seuraavat mukana. 

Syrjäytyminen ja huono-osaisuus eivät ole ainoastaan näiden lasten, nuorten ja perheiden asia. Ongelma koskettaa koko yhteiskuntaa. Ylisukupolvisessa syrjäytymisriskissä elävien perheiden on arvioitu maksavan yhteiskunnalle noin miljardi euroa vuodessa. 

Kipeimmin asia koskee kuitenkin sitä lasta, nuorta tai perhettä, joka elää itse keskellä huono-osaisuutta. Näköalattomuus ja toivottomuus lamauttavat ihmisen ja vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. 

Arki ensin -ohjelmalla tarjotaan konkreettisia keinoja, joilla perheitä autetaan pääsemään pois huono-osaisuudesta ja jotta uusien sukupolvien ei tarvitsisi kärsiä.

Q. Ketkä ovat laatineet Arki ensin -ohjelman?

A: Me-säätiö on laatinut ohjelman tutkimus- ja hankeyhteistyökumppaniensa kanssa. Heitä ovat professori Juho Saari Tampereen yliopistosta, tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta, tutkija Mika Niemelä Oulun yliopistosta, professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta, projektitutkija, tohtorikoulutettava Niko Eskelinen Turun yliopistosta ja tilastotieteilijä Pekka Myrskylä

Tätä varten ei siis koottu työryhmää erikseen, vaan ohjelma luotiin kuulemalla edellä mainittuja asiantuntijoita eri yhteyksissä. Arki ensin -ohjelma on avoin keskustelulle ja edelleen kehitettäväksi.  

Q. Miksi ohjelman nimi on Arki ensin?

A: Arjella on monia merkityksiä. Usein sillä tarkoitetaan jokapäiväistä elämää, joka toistuu melko samankaltaisena päivästä toiseen. Arki koostuu rutiineista: työstä, opiskelusta, harrastuksista ja kotitöistä. Myös toiset ihmiset ovat osa arkeamme.

Ajattelemme, että kun arki on kunnossa, meillä on positiivisia rutiineja, jotka pitävät elämäämme koossa ja auttavat meitä voimaan hyvin. Jos arki hajoaa, toimintakyky voi olla syystä tai toisesta rajoittunut. Oman elämän hallinta pettää, ja vaikeudet alkavat kasautua. 

Positiivisten rutiinien tukemisella on havaittu olevan suuri vaikutus siihen, kuinka erilaisista perhetaustoista johtuvia eroja on pystytty vähentämään. (Ks. esimerkiksi Chicagon yliopiston Behavioral Insights and Parenting Lab.)

Koska arjen tukeminen tutkitusti parantaa perheiden hyvinvointia, mekin olemme ottaneet arjen ohjelmamme kärjeksi. Kun arki on kunnossa, muutkin elämän alueet voivat parantua. Siksi #arkiensin. 

Q. Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu?

A: Ohjelma on tarkoitettu niille ylisukupolvisessa syrjäytymisriskissä eläville lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen, joiden elämä on monella tapaa kuormittunut. Kuormittavia tekijöitä ovat esimerkiksi pitkittynyt taloudellinen ahdinko, mielenterveyden ongelmat, perhesuhteiden muutokset ja vanhempien vähäinen koulutus. 

Olemme määritelleet ylisukupolviseksi syrjäytymisriskiksi sen, että perheessä on yhtä aikaa ja pitkäkestoisesti useita kuormittavia tekijöitä silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Tähän ohjelmaan on valittu sellaiset perheet, joissa on vähintään kolme yllä mainituista kuormittavista tekijöistä.

Kansallisten syntymäkohortti 1987 ja 1997 –tutkimusten perusteella kolmen riskin perheitä on 1,4 prosenttia kaikista niistä perheistä, joihin on syntynyt lapsia edellä mainittuina vuosina. 

Q. Miksi juuri tämä ryhmä on valittu Arki ensin -ohjelmaan?

A: Tämä ryhmä nousi esiin, kun halusimme selvittää, keitä ovat suomalaisen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat perheet, lapset ja nuoret. Me-säätiön rahoittama tutkimushanke etsi vastausta kysymykseen, mitä on ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Juuri tämä tutkimus on myös koko Arki ensin -ohjelman takana. 

Q. Keino 1: Ketä Perheille tukea -keino koskee ja miten sen kohderyhmä on määritelty?

A: Perheille tukea -keino on tarkoitettu niille lapsille ja nuorille, jotka elävät pitkittyneessä köyhyydessä. Heitä yhdistävät lisäksi epävakaat ihmissuhteet, vanhempien alhainen koulutus, työttömyys ja päihde- tai mielenterveysongelmat. Osa lapsista tulee sijoitetuksi kodin ulkopuolelle pitkäksikin aikaa, ja tämän vuoksi keino 1 on suunnattu myös kaikille sijaisvanhemmille ja -kasvattajille.

Kohderyhmän koon määrittelyssä käytimme seuraavaa laskukaavaa:  

Yhteen ikäluokkaan kuuluu noin 60  000 lasta. Heidän perheistään n. 1,4 % on kolmen riskin* perheitä. Se merkitsee, että kohderyhmään kuuluu noin 840 yhden ikäluokan lasta. 

Perheille tukea -keino koskee kaikkia niitä perheitä, joissa on 0–24-vuotiaita, eli 24:ää ikäluokkaa. Laskimme siis mukaan 0–24-vuotiaat, koska nuoruus ei pääty 18-vuotiaana, vaan arjen tukea tarvitaan pidemmälle. Yhden ikäluokan 840 lasta tai nuorta x 24 = 20 160 lasta tai nuorta. Tämän pyöristimme lukuun 20  000. Jos keskimääräinen lapsiluku perheessä on kaksi lasta, saamme perheiden määräksi 20  000/2 = 10  000 perhettä.  

Osa lapsista tulee sijoitetuksi kodin ulkopuolelle pitkäksikin aikaa lapsuudessaan, ja siksi Arki ensin -ohjelma on suunnattu myös kaikille sijaisvanhemmille ja -kasvattajille.

*Kolmen riskin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään kolme kuormittavaa tekijää. Katso tarkemmin kohdasta Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu.  

Q. Keino 2: Ketkä tarvitsevat vastuuaikuisen?

A: Jotkut lapset joutuvat kokemaan henkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua, pitkäkestoista stressiä ja turvattomuutta. He kaikki tarvitsevat vastuuaikuisen (keino 2), joka on turvallinen ja luotettava aikuinen. Hänen puoleen voi kääntyä kaikissa erilaisissa mieltä painavissa asioista, vain jutella sekä kysyä tukea ja neuvoa.

Kohderyhmän koon määrittelyssä käytimme samaa kaavaa kuin ratkaisussa yksi:  Yhden ikäluokan koko on noin 60 000 lasta. Heidän perheistään noin 1,4 % on kolmen riskin* perheitä. Näin ollen kohderyhmään kuuluu noin 840 yhden ikäluokan lasta. 

Vastuuaikuinen-ratkaisu koskee kaikkia niitä perheitä, joissa on 0–24-vuotiaita, eli 24:ää ikäluokkaa. Yhden ikäluokan 840 lasta tai nuorta x 24 = 20160 lasta tai nuorta. Tämän pyöristimme lukuun 20 000. 

*Kolmen riskin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään kolme kuormittavaa tekijää. Katso tarkemmin kohdasta Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu.  

Q. Keino 3: Kenelle koulunkäynnin tuki on tarkoitettu?

A: Noin 4 000 nuorella ei ole peruskoulun jälkeen riittäviä tietoja ja taitoja opintojen jatkamiseksi. Heillä on alhainen keskiarvo, käytös- ja oppimishäiriöitä sekä heikko lukutaito. Lähes kaikkia heistä on kiusattu koulussa. Arki ensin -ohjelmassa tarkoitettu koulunkäynnin tuki (keino 3) on tarkoitettu näille lapsille ja nuorille. 

Tämän kohderyhmän määrittelyyn liittyy jonkin verran epävarmuustekijöitä, koska pohja-aineistona olleissa Kansallisissa syntymäkohorttiaineistoissa ei ole tietoa kiusaamisesta.

Kohderyhmäksi määriteltiin ne lapset, joiden vanhemmilla on kolme riskitekijää (1,4 % ikäluokasta), ja joilla itsellään on varhaisia käytös- ja tunne-elämän häiriöitä ja/tai alle seitsemän keskiarvo peruskoulun päättyessä. Näissä kahdessa ryhmässä on jonkin verran päällekkäisyyttä, mutta emme tiedä tarkkaan, kuinka paljon. Kiusattujen määrää on myös vaikea arvioida täysin samoilla taustatekijöillä kuin miten varhaiset käytös- ja tunne-elämän häiriöt ja alle 7 keskiarvot on laskettu. 

Kohderyhmän koon määrittelyssä käytettiin seuraavaa laskukaavaa: 

Yhden ikäluokan koko on noin 60 000 lasta. Kolmen riskin* perheitä on heidän perheistään noin 1,4 prosenttia, jonka perusteella saadaan noin 840 lasta yhtä ikäluokkaa kohden. Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen mukaan näistä lapsista 10 prosentilla on varhaisia käytös- ja tunne-elämän häiriöitä. Tämä tarkoittaa 84:ää lasta per ikäluokka. Kun tämä luku kerrotaan yhdeksällä vuodella (peruskoulun kesto vuosina), kohderyhmän kooksi tulee 756 lasta. 

Kolmen riskin perheen lapsista 40 prosentilla peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo on alle seitsemän, jolloin jokaisesta ikäluokasta tähän ryhmään kuuluu noin 336 lasta. 336 kerrottuna yhdeksällä (peruskoulun kesto vuosina) on 3024 lasta. 

Kiusaamisesta tiedämme, että köyhien perheiden lapsia sekä lapsia, joilla on varhaisia käytös- ja tunne-elämän häiriöitä, kiusataan enemmän kuin muita, joten päällekkäisyyksiä todennäköisesti paljon. Arvioimme näiden lasten lukumääräksi 4 000. 

*Kolmen riskin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään kolme kuormittavaa tekijää. Katso tarkemmin kohdasta Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu.  

Q. Keino 4: Kenelle tarjotaan Mielekästä vapaa-aikaa?

A: Tämä keino on tarkoitettu niille lapsille ja nuorille, joilla ei ole mielekästä ja turvallista vapaa-aikaa perheen vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Kaikilla vanhemmilla ei ole voimavaroja kannustaa tai kuljettaa lasta säännöllisiin harrastuksiin taikka maksaa kausimaksuja ja harrastusvälineitä.

Kohderyhmän koon määrittelyssä käytettiin seuraavaa laskukaavaa: 

Yhden ikäluokan koko on noin 60 000 lasta. Kolmen riskin* perheitä on heistä noin 1,4 prosenttia, jonka perusteella lapsia on noin 840 per ikäluokka. Koska asia koskettaa kaikkia peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria, kerroimme 840 yhdeksällä (peruskoulun kesto vuosina) ja saimme tulokseksi 7560. Pyöristimme sen luvuksi 7500.

*Kolmen riskin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään kolme kuormittavaa tekijää. Katso tarkemmin kohdasta Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu.  

Q. Keino 5: Ketä autetaan koulutuksella ja työllä?

A: Noin 3 000 17–24-vuotiasta nuorta jää työmarkkinoiden ulkopuolelle. Heiltä puuttuu toisen asteen tutkinto ja heidän koulunkäyntivalmiutensa ovat puutteelliset. Viides keino, Koulutus ja työ, suunnataan heille. 

Kohderyhmän koko määriteltiin seuraavasti:   

Yhden ikäluokan koko on noin 60 000 lasta. Kolmen riskin* perheitä on heistä noin 1,4 prosenttia, mikä merkitsee noin 840 lasta yhdestä ikäluokasta. Heistä 40 prosentilta (1,4 %, N=840) puuttuu toisen asteen tutkinto. 840 x 0,4 = 336 nuorta per ikäluokka. 

Keino 5 koskettaa ikävuosia 17–24 eli kahdeksaa ikäluokkaa. 8 x 336 = 2688, pyöristettynä 2700. Koska tässä ryhmässä on myös vasta syntymänsä jälkeen Suomeen muuttaneita sekä yksintulleita, joiden perhetaustasta emme juuri tiedä, lisäsimme ryhmään 300. Näin saimme pyöreän luvun, 3000. 

*Kolmen riskin perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään kolme kuormittavaa tekijää. Katso tarkemmin kohdasta Kenelle Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu.  

Q. Miksi Arki ensin -ohjelma ei ota kantaa etuuksien tasoon?

A: Arki ensin -ohjelma on tarkoitettu niille lapsiperheille, joilla on taloudellisen ahdingon lisäksi muitakin kuormittavia tekijöitä. Lapsiperheiden tilanteen parantamista on pohdittu jo muissa ohjelmissa, esimerkiksi kansallisessa lapsistrategiassa 2040, jonka esitysten toivomme olevan mukana seuraavan hallituksen toimenpiteissä

Arki ensin -ohjelma tarttuu niihin asioihin, joissa köyhyys ja kasautunut huono-osaisuus vaikeuttavat lapsen elämää ja kehitystä. Tiedämme, että arkirutiinien puute, kiusatuksi tuleminen ja vanhempien uupumus päivästä toiseen selviytymisessä lisäävät lasten syrjäytymisriskiä. Olemme keskittyneet Arki ensin -ohjelmassa juuri tällaisten ongelmien ratkaisemiseen. 

Q. Miksi Arki ensin -ohjelma ei ota kantaa lapsiperheköyhyyteen?

A: Lapsiperheköyhyys on vakava ongelma, ja sen poistamiseksi tarvitaan monia toimia. Mielestämme tulevan hallituksen tehtävä on pohtia tätä esimerkiksi perhevapaauudistuksen ja sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Hallituksen tulisi valmistella kunnon ohjelma lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi. Sen tueksi on jo olemassa hyviä ratkaisuja esimerkiksi Lapsen aika -raportissa

Q. Miksi suomalaiset rekisterit ovat hyvä tietolähde Arki ensin -ohjelmalle?

A: Suomalaiset rekisterit kokoavat tietoa eri palveluiden käytöstä samalla tavalla eri puolilla maata. Rekisteritieto on siis maantieteellisesti kattavaa. Rekisteritietoa syntyy kaiken aikaa viranomaistyön osana. Tieto on laadukasta, ja se on osoitettu luotettavaksi myös tutkimuksissa.

Kyselytutkimuksiin verrattuna rekisteritieto sopii erityksen hyvin aineistoksi, kun tutkitaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteita. Kyselytutkimuksille on tyypillistä se, että niihin vastataan valikoivasti. Rekisterit eivät kärsi tästä ongelmasta. Kyselyt eivät niin ikään tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia eivätkä siten pysty kuvaamaan heidän tilannettaan, mutta rekisterit saavuttavat heidätkin.   

Lisää suomalaisten rekisteritietojen käyttökelpoisuudesta voit lukea esimerkiksi tästä.

Q. Kuinka Arki ensin -ohjelman yhteydessä mainitut miljardin euron vuotuiset kustannukset muodostuvat?  

A: Ylisukupolvisen syrjäytymisvaaran perheissä vanhemmat ja lapset ovat usein sosiaali– ja terveyspalvelujen suurkäyttäjiä. Heille kasautuu tulonsiirtoja ja lääkekustannuksia. Miljardin euron arvio perustuu olettamukseen, että suurimmassa syrjäytymisvaarassa oleville 10 000 lapsiperheelle kasautuu vuodessa keskimäärin yhteensä 100 000 euron tulonsiirrot ja palvelukustannukset vanhemmat ja lapset huomioon otettuina. 

Peruskoulun varaan jäävistä aiheutuu heidän elinajaltaan noin 295 000 euron menetys julkishallinnolle. Hieman alle 8 000 henkilöä jää ilman toisen asteen tutkintoa per ikäluokka. Tästä seuraa tutkijoiden laskelman perusteella yhteensä 2,3 miljardin euron kustannukset jo yhden ikäluokan osalta sen elinkaaren aikana. 

Kustannukset syntyvät menetetyistä tuloveroista sekä maksetuista työmarkkina-, asumis– ja toimeentulotuista. Lukua voidaan pitää minimikustannuksena, sillä osa olennaisista kustannuksista puuttuvat esimerkiksi kulutusverot, työttömien aktivointitoimenpiteet, erikoissairaanhoito ja työkyvyttömyyseläkkeet. Lisäksi luvussa ei ole huomioitu lainkaan muualta Suomeen muuttaneita kolmekymppisiä. 

Väestön koulutusasteen kasvattaminen ei tietenkään ole ilmaista, mutta ennaltaehkäisemisen kustannus on tuskin lähelläkään sitä 295 000 euroa henkilöä kohden, joka jää yhteiskunnalle maksettavaksi silloin, kun mitään ei tehdä. 

Q. Miksi väitämme, että meillä on keinot ja rahat ongelman ratkaisuun? Kenellä meillä?

A: Meillä on tiedossamme useita ja jo pitkään testattuja keinoja. Joitakin niistä on sovellettukin laajasti. Ongelmana tähän saakka on ollut se, että olemme keskittyneet “ammatilliseen ekosysteemiin” eli siihen, miten asioihin tartutaan ammatillisista lähtökohdista ilman, että olisimme riittävästi huomioineet perheiden roolin ja tarpeet – heidän elämänsä arjen. Kokonaisuus on jäänyt tästä syystä vajaaksi.Vuosikymmenien kuluessa on rakennettu yli 10 miljardin liikevaihdolla ja kymmenien tuhansien koulutettujen ammattilaisten voimin toimiva lasten syrjäytymisvaaran tunnistamisen ja poistamisen järjestelmä. Siitähän viime kädessä on kysymys, kun yhteiskunta investoi lapsiperhepalveluihin ja lapsiperheiden muuhun sosiaaliturvaan. Vaikka olemme joutuneet toteamaan, että toimemme eivät ole riittäviä eivätkä vaikuta siten, kuten pitäisi, monet niistä ovat silti laadukkaita ja käyttökelpoisia, kunhan kehitämme myös uudenlaisia, joustavia eri palveluiden ja asiakkaiden kohtaamisia. Kentän työntekijöille tulisi antaa suurempi valta käyttää osaamistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. He tuntevat asiakkaansa. Maastamme löytyy erittäin paljon innovatiivisia ammattilaisia ja työyhteisöjä.  

Uutta teknologiaa tulisi käyttää varmistamaan, että palveluita saadaan oikealla hetkellä ja että tuki tavoittaa juuri heidät, ketkä sitä tarvitsevat.  

Tiedolla johtaminen auttaa meitä kohdistamaan työtä tehokkaammin, juuri sinne, missä sitä eniten tarvitaan

Rahojen ohella tulisi puhua laajemmin voimavaroista. Henkilöstö on euroja tärkeämpää. Euroja voidaan helposti siirtää tehtävästä toiseen, mutta henkilöstöä ei. Kysymys ei ole vain henkilön siirrosta, vaan uudesta tehtävästä ja toimintaympäristöstä, jossa menestyminen edellyttää uuden oppimista, koulutusta, työnohjausta, mentorointia jne. 

Lapsiperhepalveluissa erityisenä haasteena on, että eurojen ja henkilöstön siirtäminen tehtävästä toiseen merkitsee välittömästi jonkin palvelun tai tuen loppumista. Uuden toiminnan käynnistyminen ottaa aikansa, ja esimerkiksi erikoistuneempien palvelujen kuormituksen vähentämisestä syntyvä tuotto näkyy vasta siirtymävaiheen jälkeen.  

Kuntien ja kuntayhtymien toiminnassa ehkä suurimpia ongelmia on ollut, että onnistuneissa toiminnoissa kertynyttä säästöä on vain harvoin investoitu saman toiminnan edelleen kehittämiseen.  

Meillä tarkoitetaan tässä yhteydessä suomalaista yhteiskuntaa, Suomen valtiota. 

Q. Tarvitaanko ongelman ratkaisemiseksi uusia investointeja?

A: Arki ensin -ohjelmaa voitaisiin lähteä kokeilemaan neljässä maakunnassa alkavan hallituskauden aikana. Karkeasti on arvioitu, että tähän tarvittaisiin 8–10 miljoonan euron valtakunnallinen investointi. Osa tästä suunnattaisiin uuden teknologian tehokkaampaan käyttämiseen. Osallistuvaan arviointitutkimukseen olisi investoitava alusta alkaen. Investointeja tulisi kohdistaa myös siihen, että kokeilualueiden toimintaa voidaan kehittää edelleen. Arki ensin -ohjelman toimeenpanosta näiltä osin on keskusteltava erikseen osana hallitusneuvotteluja.  

Q. Kuinka Arki ensin -ohjelma saadaan toimimaan taloudellisesti kestävällä tavalla?

A: Ohjelmassa esitetyille toimenpiteille on asetettava mitattavat tavoitteet, joiden toteutumista seurataan kunnolla.  

Tarvitsemme jatkossa tarkempaa kustannusvaikuttavuusanalyysia sekä ymmärrystä siitä, miten lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistetut resurssit jakautuvat yli hallintorajojen. 
Lupaavia avauksia lapsibudjetoinnista ja kustannusvaikuttavuusanalyysistä on tehty esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Myös Sosiaali– ja terveysministeriö on lähtenyt selvittämään lapsibudjetoinnin parhaita käytäntöjä

Jatketaan vain sellaista tekemistä, mikä osoittautuu toimivaksi. Luovutaan siitä, mikä ei tee arkea paremmaksi. Käytetään siis resursseja viisaasti.

Q. Seurataanko Arki ensin -ohjelman etenemistä?

A: Seurataan. Ohjelman kestävä uusiutuminen rakentuu askel askeleelta lasten ja perheiden arjessa, heille jo järjestetyn tuen käytännöissä ja palveluiden johtamisessa.   

Jos, kuten on esitetty, ohjelma keskittyy aluksi kokeilualueille, on mahdollista kohdata arjen realiteetit kaikilla tasoilla ja saada mahdollisimman pian näyttöä sen vaikuttavuudesta.

Seurannassa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi Eksoten ja Sitran kehittämää asiakkuuksien kattavan seurannan tietokantaa. Seurantaa palvelevat myös avoin sisäinen viestintä, hyvä vuorovaikutus ja keskustelu ohjelman toteuttajien ja kehittäjien kesken. Myös rajatut, pienemmät kokeilut arjen työssä sekä niistä saadut kokemukset voivat tuottaa tärkeää tietoa. 

Katso myös kohta Q. Kuinka arki ensin -ohjelma saadaan toimimaan taloudellisesti kestävällä tavalla 

 Q. Arki ensin -ohjelman yhteydessä on mainittu myös ohjelma nimeltä Asunto ensin. Miten nämä liittyvät toisiinsa? 

A: Myös asunnottomuus on ollut ongelmana Suomessa. Pitkäaikaisasunnottomuuteen päätettiin kuitenkin puuttua. Vuonna 2008 käynnistettiin malli, jonka perustana oli ajatus siitä, että oma koti tarjoaa parhaan lähtökohdan elämän kuntoon saamiselle, ja asunnon hankkiminen on etusijalla muihin tukitoimiin nähden. Kun asunnoton saa oman kodin, se auttaa muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemista.  

Asunto ensin osoittautui ennennäkemättömän tehokkaaksi. Se ei kuitenkaan syntynyt yhdessä eikä kahdessakaan vaalikaudessa. Ongelma vaati eduskunnan kausien yli jatkuvaa säännöllistä työtä. Kodittomuus väheni merkittävästi. Asunto ensin -ohjelmasta on tullut maailmanlaajuinen menestystarina siitä, miten asunnottomuus saatiin poistettua. 

Nyt, vuonna 2019, olemme syrjäytymisongelman ratkaisemisen osalta samanlaisen päättäväisyyden edessä. Arki voidaan rakentaa sitä tarvitseville samalla tavoin kuin koti kodittomalle. Pelkkä katto pään päällä ei riittänyt tuottamaan Asunto ensin -ohjelman vaikutuksia. Tarvittiin oikeanlaisia keinoja, joilla asumisesta tehtiin pysyvää. Tarvittiin monenlaisia tukia ja palveluja, yhteisöllistä toimintaa ja arjen tekemistä. Arki ensin -ohjelma puolestaan kunnostaa arjen rakenteita siellä, missä ne puuttuvat. 

Voit lukea Asunto ensin -mallista lisää täältä. 

Q: Miten maahanmuuttajaperheet, -lapset ja -nuoret on huomioitu ohjelmassa?

A: Määrittelimme jokaisen Arki ensin –ohjelmaan mukaan otetun ikäluokan kooksi 60 000 henkilöä, vaikka tiedämme, että syntyvyys on laskenut viime vuosina. Kuitenkin, koska Suomeen muuttaa joka vuosi myös lapsiperheitä, ikäluokan todellinen koko on Suomessa syntyneiden lasten lukumäärää suurempi.

Tilastokeskuksen mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajalapsia on noin 3000 kussakin ikäluokassa. Kun viimeisten kahdeksan vuoden aikana syntyvyys on laskenut niin, että meille syntyy vuodessa keskimäärin noin 5000 lasta vähemmän kuin aiemmin, voidaan sanoa, että olemme laskelmissamme aika hyvin huomioineet maahan muuttaneet lapset ja heidän perheensä, kun olemme määritelleet ikäluokan kooksi 60 000 syntyvyyden laskusta huolimatta (5000 x 8 = 40 000).

Nuorten aikuisten kohdalla otimme huomioon maahan yksin muuttaneet, ks. kohta Q. Ketä autetaan keinolla 5 (Koulutus ja työ). Vuonna 1997 Suomessa syntyneissä, jotka sisältyvät Kohortti 1997 –aineistoon, on myös mukana jonkin verran toisen polven maahanmuuttajia, ja niinpä hekin sisältyvät niihin analyyseihin, joiden pohjalta Arki ensin -kohderyhmä on määritelty.

Olemme tehneet kokonaisuudesta parhaan mahdollisen arvion parhaiden mahdollisten aineistojen valossa. Lisätietoja: http://tilastokeskus.fi/til/perh/2016/02/perh_2016_02_2017-11-24_tie_001_fi.html

 

Lue Arki ensin -ohjelmapaperi täältä.
Onko sinulla kysyttävää? Vastaamme mielellämme.
Q&A:ta täydennetään ohjelman edetessä.
Lähetä meille kysymyksesi: liisa.bjorklund@mesaatio.fi 


Lisätietoa:

Hilli, P., Ståhl, T., Merikukka, M., & Ristikari, T. (2017). Syrjäytymisen hinta – case investoinnin kannattavuuslaskemasta. 

Kansallinen syntymäkohortti 1987 ja 1997

https://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/vieraskyna/moni-jaa-vaille-perusasteen-jalkeista-tutkintoa-mita-se-maksaa-yhteiskunnalle/ 

http://data.mesaatio.fi/syrjaytymisen-dynamiikka 

Hiilamo et al.: Nuorten osallisuuden edistäminen. Selvitysmiehen raportti.

https://harris.uchicago.edu/news-events/news/fighting-poverty-and-inequality-ariel-kalil-changing-childrens-future-trajectories   

https://docplayer.fi/56165964-Oulun-lapsibudjetoinnin-malli-elina-valikangas-kehittamis-ja-laatupaallikko.html 

https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitys-lapsibudjetoinnista-kaynnistynyt/

 

Sivun alkuun