Hyvinvointia vaarantavat tekijät kasautuvat

Ihmisen elämänkulkuun sisältyy runsaasti erilaisia siirtymiä asemasta toiseen esimerkiksi koulutukseen, työmarkkinoihin tai perheeseen liittyen. Tällaiset siirtymät ja niiden tiheä esiintyminen ovat tyypillisiä etenkin nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Onnistuminen siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen, esimerkiksi työelämään kiinnittyminen, on tärkeää tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi nuoruudessa tehdään tärkeitä valintoja esimerkiksi koulutuspolkuihin liittyen.

Viisi merkittävintä siirtymää

Siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen on mahdotonta pitää suoraviivaisena, sillä kyseinen nivelvaihe on hyvin yksilöllinen. Ikä itsessään on heikko indikaattori sen määrittelemiselle, koska henkilöstä tulee aikuinen. Siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen korostuu etenkin viisi merkittävää tapahtumaa, jotka määritävät aikuisuuteen siirtymistä. Näitä ovat muuttaminen pois vanhempien luota, lapsen hankinta, avo- tai avioliitto, koulutuksesta valmistuminen ja työelämään siirtyminen. Tutkimusten perusteella siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on käynyt aiempaa monimutkaisemmaksi, hitaammaksi ja myöhäisemmäksi. Tämä tarkoittaa, että eri nivelvaiheiden tapahtumien järjestys on aikaisempaa vaikeammin ennustettava. Siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on yksilöllistynyt ja nuoret luovat yhä useammin toisistaan poikkeavia uria ja polkuja. Lisäksi siirtymä aikuisuuteen tapahtuu aikaisempaa vanhempana ja pidemmän ajanjakson aikana. Nuoret kouluttautuvat pidempään ja vakiintunut työmarkkina-asema muodostuu hitaasti. Avioituminen on aikaisempaa vähäisempää ja erilaiset muutokset yksinasumisen ja yhdessä asumisen välillä ovat tyypillisiä. Ylipäätään on nuoret liikkuvat edestakaisin erilaisten sosiaalisten asemien ja roolien välillä aiempaa useammin.

Pohjoismaissa nuorilla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa

Siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on erilainen eri maissa. Euroopan sisälläkin on löydettävissä runsaasti vaihtelua sen suhteen, minkä ikäisenä erilaiset aikuisuuteen siirtymiseen tapahtumat koetaan sekä sen suhteen, mitä pidetään aikuiseksi tulemisessa merkittävinä tapahtumina. Vaikka yhteneviä trendejä kyetään löytämään Euroopan maiden välillä, maiden väliset erot ovat silti pysyneet selkeinä. Pohjoismaat erottuvat omaksi ryhmäkseen, tarkasteltaessa siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen. Pohjoismaissa nuoret suosivat itsenäisesti asumista ja vanhempien luota muutetaan nuorempana kuin muualla Euroopassa. Pohjoismaissa nuorille aikuisille on tyypillistä yksin asuminen, joskin varhemmasta kotoamuutosta johtuen muutetaan partnerin kanssa yhteen keskimäärin aikaisemmin kuin muualla Euroopassa. Pohjoismaille ominainen piirre on myös ilmainen koulutus, joka mahdollistaa ja muokkaa nuorten ja nuorten aikuisten valintoja.

Huonolla polulla tulevaisuuden reitit kapenevat jatkuvasti – ja toisin päin

Vaikka on mahdollista löytää tyypillisiä piirteitä nuoruudesta aikuisuuteen siirtymässä ja erilaiset sosiaaliset asemat ja roolit ovat tässä vaiheessa väliaikaisia, on syytä huomioida, että osa nuorista kokee pitkäkestoista huono-osaisuutta ja perhetausta vaikuttaa nivelvaiheen kokemuksiin ja mahdollisten vaikeuksien seurauksiin. Tiedetään, että valtaosa nuorista ei koe huono-osaisuutta tai kokee sitä vain lyhytaikaisesti nuoren aikuisuuden aikana. Kuitenkin pienelle osalle huono-osaisuuden kokeminen pitkittyy ja kasautuu. Viimesijaiseksi ja lyhytkestoiseksi etuudeksi tarkoitetusta toimeentulotuesta tulee jo varhain osalle nuorista aikuisista pääasiallinen toimeentulon lähde. Koska ajan kuluessa hyvä- ja huono-osaisuus voivat kasautuvat samoille ihmisille, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kokemukset sekä valinnat muodostavat pohjan erilaisten polkujen ja urien muodostumiselle myöhemmissä elämänvaiheissa. Koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä seuraa työttömyysriskin kasvu, ja työttömyys johtaa matalampiin tuloihin ja mahdollisesti erilaisiin terveysongelmiin ja niin edelleen.

Nuoreen aikuisuuteen siirtymisen kriittiset tapahtumat ovat usein yhteydessä toimeentulotuen saantiin. Lisäksi näiden vaikutus voi olla suurempi sellaisilla henkilöillä, jotka tulevat soso-ekonomisesti heikommasta perhetaustasta. Heidän vanhempansa eivät voi esimerkiksi auttaa omaa lastaan taloudellisten vaikeuksien kohdatessa. Lisäksi tiedetään, että huono-osaisuus myös periytyy sukupolvien välillä. Näistä syistä johtuen perhetausta vaikuttaa siihen, kuinka nuoret ja nuoret aikuiset voivat kokeilla ja epäonnistua itsenäistymisprosessin aikana. Täten erilaisten huono-osaisuuteen vievien polkujen juuret voivat olla jo varhaislapsuudessa.

Kirjallisuutta:

Ilmakunnas Ilari, Kauppinen Timo M. & Kestilä Laura. Sosioekonomisten syrjäytymisriskien kasautuminen vuonna 1977 syntyneillä nuorilla aikuisilla. Yhteiskuntapolitiikka, 2015, 80:3, 247–262.

Ilmakunnas Ilari. Risk and vulnerability in social assistance receipt of young adults in Finland. International Journal of Social Welfare, 2017, early view.

Isoniemi Henna. European Country Clusters of Transition to Adulthood. Annales Universitatis Turkuensis B 431. Turku: Turun yliopisto, 2017.


Me-säätiö mukana mahdollistamassa tutkimusta:

 

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari, johtaa tutkimushanketta, jossa paikannetaan pitkittyneeseen huono-osaisuuteen johtavia peruspolkuja, analysoidaan ketjuuntuneen huono-osaisuuden mekanismeja ja etsitään uusia työ- ja toimintatapoja huono-osaisuuden torjumiseksi ja syrjäytymiskierteiden katkaisemiseksi.

 

Tutkimuksessa kartoitetaan ylisukupolvisesti aikuissosiaali- ja lastensuojelupalveluiden piirissä olleiden henkilöiden elämänkulkujen kautta huono-osaisuuden kasautumiseen ja myönteisiin siirtymiin liittyviä tapahtumia. Erityistä huomiota kiinnitetään elämänmahdollisuuksia heikentäneisiin ankkuri- ja avaintapahtumiin.

 

Ensisijaisena tutkimusaineistona käytetään aikuissosiaalityön ja lastensuojelun asiakkaiden elämänkerrallisia haastatteluja, jonka lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään erilaisia asiakirja- ja rekisteriaineistoja. Hanke toteutetaan yhteistyössä Helsingin, Espoon, Kuopion ja Vantaan kaupunkien kanssa. Ylisukupolvinen huono-osaisuus –hankkeen tutkimustuloksista kuullaan hankkeen loppuraportin valmistuessa alkusyksystä 2018.