Mikä on kannustusryhmä?

Kannustusryhmä on lähestymistapa, jonka avulla koulukiusaaminen saadaan tehokkaasti ja nopeasti loppumaan. Päinvastoin kuin monissa muissa keinoissa, kannustusryhmässä ei ensisijaisena tavoitteena ole syyllistää kiusaajia ja osoitella osapuolia. Sen sijaan ryhdytään tekemään aktiivisesti työtä sen eteen, että kiusaamisen tai syrjinnän kohteeksi joutunut – tai mistä tahansa muusta syystä onneton oppilas – alkaisi jälleen viihtyä koulussa. Menetelmän idea on, että kiusaaminen loppuu, kun oppilaan ympärille kootaan kannustusryhmä, joka etsii keinoja, että lapsi alkaa jälleen viihtyä koulussa.

Kannustusryhmä kääntää huomion ongelmista vaikuttaviin ratkaisuihin

Kannustusryhmässä ei puhuta kiusaamisesta vaan siitä, että oppilas ei viihdy koulussa. Menetelmä toimii siten, että opettaja tai muu aikuinen keskustelee onnettomaksi itsensä tuntevan oppilaan kanssa ja selvittää hänen kanssaan keitä oppilaita voitaisiin kutsua tämän kannustusryhmään. Viidestä – kahdeksaan oppilaan kannustusryhmään kutsutaan onnettoman oppilaan ystäviä, mutta myös joitakin niistä oppilaista, jotka oppilas kokee hankalina.

Kiusaamisesta ei kysellä eikä ketään yritetä saada myöntämään, että he ovat osallistuneet oppilaan kiusaamiseen. Sen sijaan puhutaan siitä, että kuka tahansa voi joskus tuntea itsensä koulussa onnettomaksi monista eri syistä. Kannustusryhmän jäsenet usein kertovat, että heilläkin on ollut kausia, jolloin he eivät ole viihtyneet koulussa – kuka mistäkin syystä. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki oppilaat viihtyvät koulussa.

Muutos parempaan voi tapahtua jo viikossa

Opettaja kysyy kannusryhmän jäseniltä, haluavatko he auttaa onnettomaksi itsensä kokevaa oppilasta viihtymään jälleen koulussa. ”Oppilaat vastaavat poikkeuksetta myönteisesti, jonka jälkeen keskustellaan siitä, miten he aikovat tehdä sen.”

Oppilaat ideoivat erilaisia ratkaisuja, jotka opettaja kirjoittaa muistiin. Seuranta tapahtuu viikon kuluttua, jolloin opettaja tapaa ensin onnettomaksi itsensä kokeneen oppilaan ja sen jälkeen kannustusryhmän. Positiivinen muutos tapahtuu yleensä jo viikossa. Jos tulos on epävarma, kannustusryhmä jatkaa työtään toisenkin viikon.

Kannustusryhmällä on monia etuja muihin keinoihin verrattuna. Se ei vaadi kovin paljon opettajan aikaa ja menetelmä toimii silloinkin, kun oppilas kokee, että häntä kiusataan, vaikka kiusaamista ei ole koulussa todettu eikä kukaan oppilaista tunnusta olleensa siinä osallinen.

Syyllistäminen ei auta ketään – kannustamisteot kyllä!

Kannustusryhmä nostaa esiin tärkeän kysymyksen: olemmeko valmiit hyväksymään sen, että oppilas alkaa viihtyä koulussa ja kiusaaminen loppuu ilmankin, että kiusaajat tunnustavat tekonsa ja saavat rangaistuksensa? Onko oikein, että ongelma ratkaistaan ilman, että kiusaaja joutuu vastuuseen teostaan?

Menetelmän kehittäjät ja sen puolestapuhujat korostavat sitä, että kiusaajien yksioikoinen rankaiseminen usein pikemmin pahentaa kuin parantaa kiusatun oppilaan tilannetta. Kun rankaisemisen sijaan kiusaamista harrastaville oppilaille tarjotaan mahdollisuus muuttaa omaa käyttäytymistään ja tehdä onnettomaksi itsensä kokeva oppilas onnelliseksi, se auttaa heitä oivaltamaan, että toisten auttaminen ja tukeminen on hauskempaa ja paljon tyydyttävämpää, kuin toisten mollaaminen ja kiusaaminen.

Brittiläisen opettajan Sue Youngin alun perin kehittämästä menetelmästä on ehditty kehittää versioita, joista tunnetuin lienee The No-Blame Approach, jonka ovat kuvanneet brittiläiset opettajat Barbara Maines and George Robinson. Lisää tietoa kannustusryhmä saa mm. Youtubesta, missä on katsottavissa menetelmän kehittäjän Sue Youngin suomeksi tekstitetty haastattelu. Se löytyy helposti osoitteesta: http://tiny.cc/roanjy