Syrjässä 69 000 nuorta

Pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro vielä mitään. Lue lisää, mitä luku tarkoittaa ja mitä sen taustalta löytyy.

Me-säätiön kunnianhimoinen visio on, että Suomessa ei ole yhtään syrjäytynyttä lasta eikä nuorta vuonna 2050. Jotta tämän unelman voisi toteuttaa, on ymmärrettävä, mikä on nykyhetken todellinen syrjäytymistilanne, ja mitkä tekijät siihen todellisuudessa vaikuttavat.

Nuorten syrjäytymistä koskevan keskustelun haasteena on epämääräisyys. Kuten pitkän linjan tilastotieteilijä Pekka Myrskylä on todennut, syrjäytyneiden nuorten määrä saattaa vaihdella useilla kymmenillä tuhansilla keskustelijoista ja mittareista riippuen. Pystyäksemme puuttumaan nuorten syrjäytymiseen mahdollisimman tehokkaasti meidän on ensin määriteltävä, mitä syrjäytymisen käsitteellä oikein tarkoitetaan ja mitkä tekijät syrjäytymiskehitykseen vaikuttavat. Lisäksi tulee määritellä, ketkä valittujen mittareiden valossa ovat näitä syrjään jääneitä nuoria, joista on syytä olla huolissaan. 

Syrjäytymisellä tai syrjään jäämisellä viitataan usein yhteiskunnan normaalina pidettyjen käytäntöjen ja toiminnan ulkopuolelle jäämistä . Useimmiten viitataan sellaiseen syrjään jäämiseen, joka tapahtuu ilman aktiivista omaa valintaa. Syrjäytymistä voi lähestyä muun muassa tulojen ja etuuksien välisten erojen tai terveyserojen kautta. Yleensä keskustelun ongelmana on, että monitahoisesta ilmiöstä on vaikea saada otetta, jos syrjäytymisen kaikki eri tekijät otetaan kerralla käsittelyyn.   

Työllisyys, koulutus, mielenterveys ja harrastukset

Me-säätiö on tunnistanut oman työnsä näkökulmasta syrjäytymisilmiön keskeisimmiksi tekijöiksi 1) koulutuksen keskeytymisen ja siitä seuraavan puutteellisen koulutustason, 2) työkokemuksen ja työn puuttumisen, 3) harrastuksia vaille jäämisen sekä 4) mielenterveyden ongelmat. Kun tiedetään, kuinka moni on keskeyttänyt koulutuksen, on työmarkkinoiden ulkopuolella, jäänyt ilman harrastusta tai kärsii mielenterveysongelmista, voidaan muodostaa käsitys syrjäytyneiden määrästä ja syrjäytymisen asteesta. Jos nämä kaikki neljä tekijää toteutuvat yhden nuoren kohdalla, on nuori jo todella vaikeassa elämäntilanteessa.  

Siksi olemme luoneet erityisesti kuntien käyttöön Syrjässä-työkalun , josta voi tarkastella jatkuvasti päivitettäviä tietoja työttömyydestä (pitkäaikaistyöttömyys ja nuorten työttömyys alueellisesti), koulutuksen keskeyttämisestä (ammatillinen koulutus ja lukio) sekä mielenterveyslääkkeiden korvauksista. Harrastamisesta Suomessa ei ole vielä erityisen tarkkaa tietoa. Toistaiseksi voimme vain arvioida, että noin 90 % nuorista kokee harrastavansa jotakin. Tulevaisuudessa avaamme työkalun, jolla voi havainnoida mm. erilaisten harrastuspaikkojen alueellisesta jakautumista.

Syrjässä-indikaattoreita tarkastellessa on syytä huomioida, että niissä tapahtuvia muutoksia ei voida suoraan tulkita nuorten tilanteen parantumiseksi tai heikentymiseksi. Visualisointien tarkoituksena on mahdollistaa ja syventää ilmiön havainnointia. Esimerkiksi työttömyysasteessa tapahtuvat muutokset voivat johtua joko työllistymisestä tai työvoiman ulkopuolelle siirtymisestä. Vastaavasti tieto lääkekorvausten määrästä ei kerro mielenterveysongelman parantumisesta tai huonontumisesta, vaan on kurkistus ilmiön sisään. Nuorten naisten lähes kaksinkertainen lääkekorvausten määrä antaa viitteitä siitä, että poikien ongelma on enemmänkin se, ettei hoitoon hakeuduta. Miehet tekevät edelleen itsemurhia huomattavasti enemmän kuin naiset – itsemurhan tehneistä kolme neljästä oli miehiä (Lähde: Tilastokeskus).

Kuinka moni on syrjässä?

 

Erilaisten saatavilla olevien tietojen ja määrittämiemme syrjäytymistekijöiden perusteella olemme valinneet tarkastella ongelman laajuutta siitä näkökulmasta, kuinka moni nuori on vuosittain tai kuukausittain työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Tarkastelemme ilmiötä nimenomaisesti syrjään jääneiden näkökulmasta. Syrjään jäänyt ei väistämättä tarkoita sitä, että henkilö kokisi olevansa syrjäytynyt. Vastaavasti voi olla, että syrjäytymisen kokemusta löytyy myös luokituksemme ulkopuolelta.

Analyysimme rakentuu siten, että vähennämme aluksi perusjoukosta (Taulukko 1, 15–29 v., v.2015: 980 000 henkeä) ne nuoret, joiden aktiivisuus on helpoimmin todennettavissa, eli opiskelevat ja työssäkäyvät nuoret. Tämän jälkeen työttömistä nuorista erotetaan ne, joiden työllistymistodennäköisyydet ovat poikkeuksellisen matalat (alle 20 % tarkasteltavien vuosien välillä;  ks. Hiilamo et. al)

Työttömyyden rakennetta koskevien analyysien mukaan työttömän työllistymisen todennäköisyys vaihtelee sen mukaan, millainen tausta työttömällä on. Tyypillisesti työllistymistä vaikeuttavat vähäinen koulutus ja muut inhimilliseen pääomaan liittyvät tekijät. Lisäksi työnsaantia estää vähäinen työhistoria ja pitkittynyt työttömyys taas ruokkii työttömyyttä. Käytännössä kahden työllistymistä heikentävän päällekkäisyys aiheuttaa merkittävän heikennyksen työllistymistodennäköisyyksiin. Näiden tietojen pohjalta luodaan sukupuolella ja iällä painotetut kertoimet rakennetyöttömyyden todennäköisyydelle (Miehet 25–29 % ikäluokittainen osuus, Naiset 21–29 % ikäluokittainen osuus).

Kolmannessa vaiheessa työvoiman ulkopuolisista erotetaan ne nuoret, joiden ei voida päätellä olevan kotona hoitamassa lapsiaan tai suorittamassa varusmiespalvelusta. Useimmissa tapauksissa näiden henkilöiden toiminnan laadusta ei pystytä päättelemään rekisterien perusteella mitään. Koska työvoiman ulkopuolisten osalta näyttää siltä, että kyse ei ole vain niistä henkilöistä, jotka eivät ole suorittaneet perusasteen jälkeistä tutkintoa, vaan joukossa on yhä enemmän myös koulutettuja ( ks. Me-säätiö: Työllisyystavoitteet karkaavat kadonneiden työmiesten mukana ), niin kadonneiden määrää tarkastellaan laajempana ilmiönä kuin joissain aiemmissa selvityksissä. Tässä analyysissä lähdetään siitä, että työvoiman ulkopuolisuutta tulee pitää merkittävänä syrjäytymisriskinä jo nuoruusvuosina. Miesten osalta ”kadonneiden” määrän voidaan ennakoida kasvavan tuhannella hengellä vuodessa (ks. Eva-analyysi ).

Syrjään jätetyt rakenteellinen ongelma

Tämä Syrjässä-analyysi ei ole lopullinen totuus eikä tutkimus syrjäytyneiden määrästä. Se on tämän hetken tietoihin perustuen paras arvio siitä, kuinka moni nuori elää syrjässä niistä yhteiskunnan normaaleista käytännöistä, joiden parissa suurin osa muista nuorista on.

Yllä olevasta kaaviosta nähdään syrjään jääneiden määrän kehitys 1980-luvun lopusta tähän päivään.  Kuviosta nähdään, kuinka 90-luvun lama nosti syrjään jääneiden nuorten määrän ennätyksellisiin korkeisiin lukemiin (pahimmillaan yli 90 000 henkeä). Näistä luvuista alkoi auttamattoman hidas palautuminen kohti parempia lukuja. Kuten laskurista huomataan, että vasta vuonna 2008 (yhteensä 52 000 henkeä) aloimme lähestyä 1980-luvun syrjään jääneiden tasoa. Ja sitten iski uusi taloudellinen shokki. Kehitys kääntyi ja rakenteellinen ongelma paheni.    

Suomalaiset kokevat erilaisten kyselyiden perusteella 1980-luvun lopun hyvinvointivaltion huippuvuosiksi. Vaikka monet asiat ovat nykyään paremmin, kyselyjen tulosta voidaan pitää odotettuna erityisesti nuorten näkökulmasta. Elettiin aikaa, joilla työllisyysaste oli luvuissa joista tänä päivänä voi vain unelmoida (ks. Pyykkönen & Gissler ) ennen kaikkea tulevaisuudenusko oli voimakasta. Olimme matkalla kohti täystyöllisyyttä.

1990-luvun lamassa työllisten määrä romahti 400 000 työllisellä. Työttömien osuus työvoimasta kasvoi kolmessa vuodessa (1990–1993) 5,7 prosentista 22,2 prosenttiin. Tämän jälkeen työttömyysaste laski tasaisesti vuoden 2009 finanssikriisiin asti, jonka jälkeen työllisyyskehitys on ollut pääasiassa laskevaa, vaikkakaan 1990-luvun kaltaista romahdusta ei ole nähty.

Syrjäytymisen näkökulmasta keskeistä on se, että 1990-luvun laman hellittäessä työllisten osuus ei automaattisesti palannut sitä edeltäneelle tasolle. Vuosituhannen vaihteessa työllisten määrää oli noin 100 000 henkeä vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Suhdannekuopan syvyys aiheutti sen, että osa työttömyydestä muuttui rakenteelliseksi. Työllisyysjaksot pitenivät ammatti- ja toimialarakenteiden muuttuessa nopeasti.

Heikkojen suhdanteiden ja samanaikaisten rakennemuutosten johdosta työnhakijapuolella on nykyään paljon niitä, joiden koulutustausta, työkokemus tai alueellinen sijainti eivät vastaa työmarkkinoiden kysyntää. Rekisteriaineiston perusteella suurimmalla osalla työttömistä on taustaltaan yksi tai kaksi työllistymistä heikentävää rakenteellista tekijää. Näistä syistä rakenteellisen työttömyyden voidaan tästä näkökulmasta olevan noin 6–8 prosenttia (http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/86/). Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka suhdanteet kohenisivat, olisi helposti työllistettävien määrä (ne työttömät, jotka eivät ole vielä syrjässä) alle 100 000 henkeä.

Pojat syrjässä huomennakin?

Tulevaisuuden näkökulmasta huolestunein kannattaa olla nuorten rakenteellisesta työttömyydestä ja siitä seuraavasta työvoiman ulkopuolelle jäämisestä. Analysoimalla syrjään jääneiden nuorten määrää voidaan saada käsitys sitä, mitä seurauksia 2010-luvun taantumalla on ollut nuorten tulevaan elämään sekä toisaalta myös vaikutuksiin yhteiskunnassa.

Alla olevasta graafista nähdään analyysi siitä, kuinka moni nuori on syrjässä tänään. Koska tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto valmistuu noin vuoden viiveellä, on alla olevassa analyysissä hyödynnetty TEM:n työnvälitystilaston rekisterien tietoja 15–29-vuotiaiden nuorten työttömyydestä yllä kuvatun mallin mukaisesti.  Analyysistä nähdään kuinka syrjässä olevien nuorten määrä on viimeisimpinä vuosina kasvanut, mutta aivan viimeisimpinä kuukausien aikana kääntynyt hentoon laskuun. Tällä hetkellä syrjäytyneiden määrä on 69 000 (trendi). Kymmenessä vuodessa syrjään jääneiden määrä on kasvanut noin 15 000 nuorella.

Tulevaisuuden näkökulmasta yksi merkittävimmistä havainnoista on se, että syrjään jääneiden poikien osuus on viimeisten kuukausien aikana vaihdellut 55–65 % välillä kaikista syrjään jääneistä. Viimeisin taantuma on lisännyt erityisesti nuorten miesten työttömyyttä. Samalla näyttää vahvasti siltä, että kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien miesten määrä kasvaa. Kehityskulku näyttää vahvasti siltä, että naisten vastuulle on tulevaisuudessa jäämässä yhä enemmän sekä työ että perhe.

Tämän ja muiden kehityskulkujen ymmärtämiseksi kehitämme syrjäytymislaskuria kuukausittain monipuolisempaan ja ennustavampaan suuntaan. Tämä on vasta alku. Tulemme päivittämään lukua joka kuukausi näiden sivujen kautta. Kutsumme tähän työhön mukaan analyytikkoja, matemaatikkoja ja käytännön tekijöitä eri puolilta Suomea. Vaikka laskurihankkeemme ei ole akateeminen julkaisu, toivomme myös, että se innostaisi talous- ja sosiaalitieteilijöitä yhä enemmän syrjäytymisilmiötä koskevan huippututkimuksen pariin.


Lisätietoja:
Jussi Pyykkönen
Analyytikko
Me-säätiö
p. 044 023 9149